lauantai 10. huhtikuuta 2021

Myönteinen päätös

Eräs keväinen päivä sähköpostiini kilahti viesti, apurahapäätös. Sitä jotenkin aina huokaisee ennen näiden avaamista, sillä pettymys on aivan liiankin tuttua. Siinä se luki:

"Annuli Viherjuuri

taiteelliseen työskentelyyn

Meillä on ilo ilmoittaa, että Teille on myönnetty apuraha..."

 


Suomen Kulttuurirahaston Keski-Pohjanmaan rahasto myönsi minulle vuoden mittaisen apurahan taiteelliseen työskentelyyn! Työskentelysuunnitelma hakemuksessani oli, että:

"Uudistan maalauskäsialaani ja täytän rohkealla kokeilunhalulla ilmaisuni. Maalausprosessi johdattaa teokset ennalta-arvaamattomaan lopputulokseen, ja väriharmoniat muodostavat orgaanisen kokonaisuuden. ----- Käsittelen abstraktin ilmaisun kautta hyveitä. Mitä ne nykypäivänä ovat? Pyrin joka teoksella mielenkiintoiseen matkaan, jossa ajatus saa kulkea mietiskelyn poluilla. Tänä aikana, globaalista näkökulmasta katsoen, koen erittäin tärkeäksi luoda taidetta, joka lähtökohtaisesti pyrkii pehmeisiin arvoihin ja lopputulos rauhoittaa mielen. Hylkäämällä vanhat maneerini - ihmisen ja kaiken muunkin esittävän - kykenen abstraktin ilmaisun kautta välittämään moniselitteisemmin nykypäivän hyveitä. Teoksiin jää tulkinnanvaraa ja ilmavuutta."

Aloitan apurahakauden syksyllä, kun saan järjestettyä hoitokuviot lapsille. Siihen asti työni menee edelleen perheen ehdoilla. Mutta sitten alkaa taiteellinen työskentely arkena klo 8-16 (i-h-a-n-a-a! - voiko olla tottakaan?!). 

Tänään uutisesta tuli julkista, kun apurahan saajat kerrottiin. Vuosijuhlaa ei tänä vuonna järjestetä ja stipendikirjat lähetetään postitse, mutta ei se tämän uutisen hohtoa vie. Keskipohjanmaa uutisoi apurahojen jaosta isosti, ja puhelinhaastattelun kautta minäkin olin mukana jutussa (kuva tosin 5 vuoden takaa):

"Kuvataiteilija Annuli Viherjuuri on tottunut saamaan kielteisiä päätöksiä apurahoja anoessaan. Niinpä hän viime viikon tiistaina sähköpostia avatessaan varautui kielteiseen vastaukseen. Sydämessä läikähti kun hän luki vuoden työskentelyapurahasta. Kolmen pienen lapsen äidille, joka tähän saakka on tehnyt kuvataidetta perheen ehdoilla pelkän kotihoidon tuen avulla, apuraha mahdollistaa uuden kokeilun ja täysipäiväisen työskentelyn.

- Voin maalata työhuoneella kahdeksasta neljään kun lapset ovat päivähoidossa ja koulussa. Saan uudistaa taiteellista käsialaani esittävästä taiteesta abstraktiin tyyliin. Voin luoda kokeilun kautta, minun ei tarvitse pelätä virheitä eikä pohtia teosmyyntiä. Tämä on suorastaan ihmeellistä, hän iloitsee.

Viherjuuri pohtii taiteellisessa työssään hyveitä ja arvoja, ja toivoo lopputuloksen antavan katsojalle mielenrauhaa. Tämä ei tarkoita kiiltokuvamaisuutta.

- Pienten lasten äitinä tiedän, että yksi päivä on täynnä erilaisia tuntemuksia ja tilanteita, eivätkä ne kaikki ole miellyttäviä. Kuitenkin nukkumaan mennessä nelivuotias saattaa painaa suukon poskelle ja sanoa, että äiti minä rakastan sinua. Silloin kaikki on hyvin."