lauantai 18. syyskuuta 2021

Blogi hiljenee

 Olen syyskuun alusta lähtien ollut kokopäivätyössä vapaana taiteilijana, ja siinä on ollut totuttelemista koko perheelle. Viitenä päivänä viikossa käyn intensiivisesti maalaamassa työhuoneellani ja kotiin palattuani otan vanhemman roolin ja vastuun. Jatkossa en usko että aikaa riittää blogin ylläpitoon, joten toistaiseksi tämä hiljenee tällä erää. 

Somessa facebookin taiteilijasivuilla sekä instagramissa voi seurata taidepostauksiani, sillä niihin kanaviin edelleen aktiivisesti päivitän työstäni. Haaveissa on joskus taas ihan oikeat kotisivut, mutta kaikki aikanaan. Nyt on uuden luomisen aika.

perjantai 18. kesäkuuta 2021

Hagtröminkulmaan seuraavaksi


Joskus unelmat toteutuvat, jos malttaa olla kärsivällinen. Työhuoneeni on ollut Kokkolan Pormestarinkadulla samassa rakennuksessa nämä 10 vuotta täällä asuessa. Kotiäitivuosina edullinen vuokratila on ajanut asiansa, kun olen silloin tällöin päässyt pitämään ammattitaitoa yllä ilman suurempia tavoitteita. Tilassa on kuitenkin puutteensa, ja olen odottanut mistä löytyisi parempi tilalle. Nyt, kun tulen olemaan syyskuusta lähtien apurahataiteilija ja tekemään taiteellista työtä 5 päivänä viikossa, tuli eräs tila vastaan kuin tarjottimella.

 

 

Hagströminkulma eli Haggis on osa Kokkolan historiaa eli siinä on aikoinaan toiminut nahkatehdas, ja nyt uusien omistajien myötä siellä puhaltaa uudet tuulet. Sain tietooni, että tiloja vuokrataan myös luovien alojen ammattilaisille, ja mielenkiintoni heräsi käydä näytössä. Tilaemäntä esitteli minulle kerrosta, jossa oli erilaisia ja kokoisia toimitiloja luovaan työskentelyyn, ja kaikki vielä vapaita tiloja. Ensimmäistä kertaa työurani aikana tuli eteen tilanne, että sain vapaasti valita, mikä tiloista vastaisi parhaiten tarpeitani! Aiemmin kun olen mennyt sinne, mikä on sattunut vapaana olemaan ja ehkä sitten talon sisällä vaihtanut ajan myötä parempaan.

 

 

Epätodellinen olo, mutta vuokrasopimus on nyt allekirjoitettu ja syyskuussa minua odottaa uusi elämänvaihe uuden huippuhienon työhuoneen kera. Pojille on hoitopaikka tiedossa, esikoisen koulu jatkuu, ja minä olen - kaikkien näiden vuosien jälkeen - päivätyössäni vapaa taiteilija! Saatanpa tirauttaa muutaman ilon kyyneleen, kun muutto on tehty ja 1.9. uusi arki alkaa. 

 

 

Kesä otetaan rennosti, teen muuttovalmisteluja ja siivoan vanhaa työhuonetta. Pihtaan luomisintoa syksyyn. Tai katsotaan, mitä kesä tuo. Mutta tuntuu tärkeältä antaa perheelle aikaa nyt. 

Tähän päivään mahtui lapsen kokokädensynttärit ja mansikkakakusta riitti vuokrasopimuksen juhlintaankin. Elämä on hyvää.

 




tiistai 4. toukokuuta 2021

Kameran edessä

 

Tänään oli jännittävä työpäivä. K. H. Renlundin museo yhdessä Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymän kanssa tekee Keski-Pohjanmaan alueen taiteilijoista esittelyvideoita, ja tänään kuvausryhmä kävi minun työhuoneellani. Video tulee aikanaan katsottavaksi museon Youtube-kanavalle ja video arkistoidaan museon materiaaleihin. Saapa nähdä, millaisen kokonaisuuden editoija saa kuvausmateriaalista kasaan. 

Oli kuumottavaa olla kameran edessä, mutta onneksi sai puhua itselleni läheisestä ja rakkaasta aiheesta, eli omasta luovasta työskentelystä. Jos tällainen videoesittely tehtäisi vuoden päästä, olisi työhuoneellani enemmän materiaalia, kun olisin apurahakauden aikana jo saanut enemmän työstettyä uutta, mutta nyt mentiin sillä mitä oli. 

Jäi miellyttävä olo, vaikka tämä olikin siellä epämukavuusalueella osittain. Kuitenkin iloitsen, että näitä videoita tehdään museon toimesta! Pidän itse taiteilijaesittelyjen katsomisesta, koska silloin taiteesta ja sen tekijästä saa paljon enemmän irti. Joten mahtava juttu, että itsekin sain antaa materiaalia tällaisen esittelyn tekoon. 



lauantai 10. huhtikuuta 2021

Myönteinen päätös

Eräs keväinen päivä sähköpostiini kilahti viesti, apurahapäätös. Sitä jotenkin aina huokaisee ennen näiden avaamista, sillä pettymys on aivan liiankin tuttua. Siinä se luki:

"Annuli Viherjuuri

taiteelliseen työskentelyyn

Meillä on ilo ilmoittaa, että Teille on myönnetty apuraha..."

 


Suomen Kulttuurirahaston Keski-Pohjanmaan rahasto myönsi minulle vuoden mittaisen apurahan taiteelliseen työskentelyyn! Työskentelysuunnitelma hakemuksessani oli, että:

"Uudistan maalauskäsialaani ja täytän rohkealla kokeilunhalulla ilmaisuni. Maalausprosessi johdattaa teokset ennalta-arvaamattomaan lopputulokseen, ja väriharmoniat muodostavat orgaanisen kokonaisuuden. ----- Käsittelen abstraktin ilmaisun kautta hyveitä. Mitä ne nykypäivänä ovat? Pyrin joka teoksella mielenkiintoiseen matkaan, jossa ajatus saa kulkea mietiskelyn poluilla. Tänä aikana, globaalista näkökulmasta katsoen, koen erittäin tärkeäksi luoda taidetta, joka lähtökohtaisesti pyrkii pehmeisiin arvoihin ja lopputulos rauhoittaa mielen. Hylkäämällä vanhat maneerini - ihmisen ja kaiken muunkin esittävän - kykenen abstraktin ilmaisun kautta välittämään moniselitteisemmin nykypäivän hyveitä. Teoksiin jää tulkinnanvaraa ja ilmavuutta."

Aloitan apurahakauden syksyllä, kun saan järjestettyä hoitokuviot lapsille. Siihen asti työni menee edelleen perheen ehdoilla. Mutta sitten alkaa taiteellinen työskentely arkena klo 8-16 (i-h-a-n-a-a! - voiko olla tottakaan?!). 

Tänään uutisesta tuli julkista, kun apurahan saajat kerrottiin. Vuosijuhlaa ei tänä vuonna järjestetä ja stipendikirjat lähetetään postitse, mutta ei se tämän uutisen hohtoa vie. Keskipohjanmaa uutisoi apurahojen jaosta isosti, ja puhelinhaastattelun kautta minäkin olin mukana jutussa (kuva tosin 5 vuoden takaa):

"Kuvataiteilija Annuli Viherjuuri on tottunut saamaan kielteisiä päätöksiä apurahoja anoessaan. Niinpä hän viime viikon tiistaina sähköpostia avatessaan varautui kielteiseen vastaukseen. Sydämessä läikähti kun hän luki vuoden työskentelyapurahasta. Kolmen pienen lapsen äidille, joka tähän saakka on tehnyt kuvataidetta perheen ehdoilla pelkän kotihoidon tuen avulla, apuraha mahdollistaa uuden kokeilun ja täysipäiväisen työskentelyn.

- Voin maalata työhuoneella kahdeksasta neljään kun lapset ovat päivähoidossa ja koulussa. Saan uudistaa taiteellista käsialaani esittävästä taiteesta abstraktiin tyyliin. Voin luoda kokeilun kautta, minun ei tarvitse pelätä virheitä eikä pohtia teosmyyntiä. Tämä on suorastaan ihmeellistä, hän iloitsee.

Viherjuuri pohtii taiteellisessa työssään hyveitä ja arvoja, ja toivoo lopputuloksen antavan katsojalle mielenrauhaa. Tämä ei tarkoita kiiltokuvamaisuutta.

- Pienten lasten äitinä tiedän, että yksi päivä on täynnä erilaisia tuntemuksia ja tilanteita, eivätkä ne kaikki ole miellyttäviä. Kuitenkin nukkumaan mennessä nelivuotias saattaa painaa suukon poskelle ja sanoa, että äiti minä rakastan sinua. Silloin kaikki on hyvin."

 


lauantai 20. maaliskuuta 2021

Pieniä iloja


Pienet ilot, 2021, guassi ja pehmeä pastelli levylle, 24 cm x 30 cm

Olen nyt paastonaikana tehnyt omaa kiitollisuuden "antipaastoa". Kiitollisuutta voi harjoittaa tietenkin milloin vain, mutta nyt olen kiinnittänyt erityistä huomiota siihen. Elämä lapsiperheessä on täynnä tunteiden kirjoa, mutta ne pienet ilon hetket, ne vasta ovatkin jotain. Kun taapero kylpiessään huomaa vesipisaran putoavan suoraan kylvettävän äidin päähän, voi sitä aitoa naurua.

Pienet ilot, 2021, guassi ja pehmeä pastelli levylle, 24 cm x 30 cm, myyty 

Tein pari erilaista mutta saman nimistä pientä teosta guassilla ja pehmeillä pastelleilla, tiedä vaikka näitä syntyisi lisääkin. Mukavaa vaihtelua, ja nopeammin syntyy valmista kuin öljyllä maalaten. Näissä pitää aika nopeasti tehdä ratkaisut, mihin suuntaan teosta haluaa viedä, koska kerroksia ei voi tehdä montaa. 

Öljymaalauksiakin on ehtinyt syntyä myös sitten viime blogaamisen.

Vaalia empatiaa, 2021, öljy kankaalle, 40 cm x 40 cm, myyty

Olen ottanut laajaan tarkasteluun tässä abstraktissa ilmaisussa nykypäivän arvot ja hyveet, ja aihepiiri kulkee vahvasti pehmeissä arvoissa. Tätä teosta työstäessäni ajattelin lapsiani ja rooliani vanhempana, mitä asioita haluan vaalia ja opettaa, ja mitä siemeniä kylvän. Myötätunto / empatiakyky on ilman muuta vaalittava taito.

"Rentoutumisen taito" puolestaan kertoo yleisestä kyvystä rentoutua kaiken kiireen keskellä. Teos rakentui kerros kerrokselta, viiva viivalta ja väri väriltä kohti mehevää sävyjen harmoniaa. Tämän maalauksen juju on kiiltävän ja matan pinnan vaihtelu, jonka voi havaita parhaiten livenä.

 
Rentoutumisen taito, 2021, öljy kankaalle, 80 cm x 100, myyty

 

Enemmän hyvyyttä, 2021, öljy kankaalle, 80 cm x 80 cm

Enemmän hyvyyttä - sitähän me kaikki tarvitsemme? 


torstai 7. tammikuuta 2021

Tammikuun kiireitä

 

Uusi vuosi pyörähti käyntiin pakkaamalla joulukuussa valmistunut tilaustyö Saksaan. Pidin pitkän joululoman, joka teki kyllä hyvää, eli yhteistä laatuaikaa perheen kanssa. Nyt taas arkirumba jatkuu, työn ja perhe-elämän yhteensovittamista, aikatauluja. Tammikuusta ennakoin kiireistä, kun on useampi homma työnalla ja tiettyyn päivään mennessä pitää saada asioita tehtyä. Ihan normaalia varmaan monelle, mutta minä vasta totuttelen tällaiseen aikataulutukseen vauvavuoden jälkeen. 

Tässä vaiheessa on mukava seisahtaa hetkeksi ideoimaan, mitä vuosi voisi tuoda tullessaan. Työsuunnitelmia minulla on tottakai, mutta saa nähdä mitä pystyn toteuttamaan, ja mitkä resurssit ovat. Nyt täytyy kyllä siitä olla erittäin kiitollinen, että meillä nykyään nukutaan kokonaisia öitä. Tuntuu jopa epätodelliselta, mutta totta se on. Mikä merkitys omaan jaksamiseen onkaan kunnon unella!

Iloitsen myös pidemmistä työpäivistä, joita minulla voi tänä vuonna olla. Nuorimmainenkin on jo sen verran iso, että pystyn työpäivinäni tekemään useamman tunnin putkeen luovaa työskentelyä käymättä kotona välissä. 

Toivon itselleni tälle vuodelle monia antoisia maalaushetkiä ja intoa luovaan työskentelyyn.