lauantai 10. huhtikuuta 2021

Myönteinen päätös

Eräs keväinen päivä sähköpostiini kilahti viesti, apurahapäätös. Sitä jotenkin aina huokaisee ennen näiden avaamista, sillä pettymys on aivan liiankin tuttua. Siinä se luki:

"Annuli Viherjuuri

taiteelliseen työskentelyyn

Meillä on ilo ilmoittaa, että Teille on myönnetty apuraha..."

 


Suomen Kulttuurirahaston Keski-Pohjanmaan rahasto myönsi minulle vuoden mittaisen apurahan taiteelliseen työskentelyyn! Työskentelysuunnitelma hakemuksessani oli, että:

"Uudistan maalauskäsialaani ja täytän rohkealla kokeilunhalulla ilmaisuni. Maalausprosessi johdattaa teokset ennalta-arvaamattomaan lopputulokseen, ja väriharmoniat muodostavat orgaanisen kokonaisuuden. ----- Käsittelen abstraktin ilmaisun kautta hyveitä. Mitä ne nykypäivänä ovat? Pyrin joka teoksella mielenkiintoiseen matkaan, jossa ajatus saa kulkea mietiskelyn poluilla. Tänä aikana, globaalista näkökulmasta katsoen, koen erittäin tärkeäksi luoda taidetta, joka lähtökohtaisesti pyrkii pehmeisiin arvoihin ja lopputulos rauhoittaa mielen. Hylkäämällä vanhat maneerini - ihmisen ja kaiken muunkin esittävän - kykenen abstraktin ilmaisun kautta välittämään moniselitteisemmin nykypäivän hyveitä. Teoksiin jää tulkinnanvaraa ja ilmavuutta."

Aloitan apurahakauden syksyllä, kun saan järjestettyä hoitokuviot lapsille. Siihen asti työni menee edelleen perheen ehdoilla. Mutta sitten alkaa taiteellinen työskentely arkena klo 8-16 (i-h-a-n-a-a! - voiko olla tottakaan?!). 

Tänään uutisesta tuli julkista, kun apurahan saajat kerrottiin. Vuosijuhlaa ei tänä vuonna järjestetä ja stipendikirjat lähetetään postitse, mutta ei se tämän uutisen hohtoa vie. Keskipohjanmaa uutisoi apurahojen jaosta isosti, ja puhelinhaastattelun kautta minäkin olin mukana jutussa (kuva tosin 5 vuoden takaa):

"Kuvataiteilija Annuli Viherjuuri on tottunut saamaan kielteisiä päätöksiä apurahoja anoessaan. Niinpä hän viime viikon tiistaina sähköpostia avatessaan varautui kielteiseen vastaukseen. Sydämessä läikähti kun hän luki vuoden työskentelyapurahasta. Kolmen pienen lapsen äidille, joka tähän saakka on tehnyt kuvataidetta perheen ehdoilla pelkän kotihoidon tuen avulla, apuraha mahdollistaa uuden kokeilun ja täysipäiväisen työskentelyn.

- Voin maalata työhuoneella kahdeksasta neljään kun lapset ovat päivähoidossa ja koulussa. Saan uudistaa taiteellista käsialaani esittävästä taiteesta abstraktiin tyyliin. Voin luoda kokeilun kautta, minun ei tarvitse pelätä virheitä eikä pohtia teosmyyntiä. Tämä on suorastaan ihmeellistä, hän iloitsee.

Viherjuuri pohtii taiteellisessa työssään hyveitä ja arvoja, ja toivoo lopputuloksen antavan katsojalle mielenrauhaa. Tämä ei tarkoita kiiltokuvamaisuutta.

- Pienten lasten äitinä tiedän, että yksi päivä on täynnä erilaisia tuntemuksia ja tilanteita, eivätkä ne kaikki ole miellyttäviä. Kuitenkin nukkumaan mennessä nelivuotias saattaa painaa suukon poskelle ja sanoa, että äiti minä rakastan sinua. Silloin kaikki on hyvin."

 


lauantai 20. maaliskuuta 2021

Pieniä iloja


Pienet ilot, 2021, guassi ja pehmeä pastelli levylle, 24 cm x 30 cm

Olen nyt paastonaikana tehnyt omaa kiitollisuuden "antipaastoa". Kiitollisuutta voi harjoittaa tietenkin milloin vain, mutta nyt olen kiinnittänyt erityistä huomiota siihen. Elämä lapsiperheessä on täynnä tunteiden kirjoa, mutta ne pienet ilon hetket, ne vasta ovatkin jotain. Kun taapero kylpiessään huomaa vesipisaran putoavan suoraan kylvettävän äidin päähän, voi sitä aitoa naurua.

Pienet ilot, 2021, guassi ja pehmeä pastelli levylle, 24 cm x 30 cm, myyty 

Tein pari erilaista mutta saman nimistä pientä teosta guassilla ja pehmeillä pastelleilla, tiedä vaikka näitä syntyisi lisääkin. Mukavaa vaihtelua, ja nopeammin syntyy valmista kuin öljyllä maalaten. Näissä pitää aika nopeasti tehdä ratkaisut, mihin suuntaan teosta haluaa viedä, koska kerroksia ei voi tehdä montaa. 

Öljymaalauksiakin on ehtinyt syntyä myös sitten viime blogaamisen.

Vaalia empatiaa, 2021, öljy kankaalle, 40 cm x 40 cm, myyty

Olen ottanut laajaan tarkasteluun tässä abstraktissa ilmaisussa nykypäivän arvot ja hyveet, ja aihepiiri kulkee vahvasti pehmeissä arvoissa. Tätä teosta työstäessäni ajattelin lapsiani ja rooliani vanhempana, mitä asioita haluan vaalia ja opettaa, ja mitä siemeniä kylvän. Myötätunto / empatiakyky on ilman muuta vaalittava taito.

"Rentoutumisen taito" puolestaan kertoo yleisestä kyvystä rentoutua kaiken kiireen keskellä. Teos rakentui kerros kerrokselta, viiva viivalta ja väri väriltä kohti mehevää sävyjen harmoniaa. Tämän maalauksen juju on kiiltävän ja matan pinnan vaihtelu, jonka voi havaita parhaiten livenä.

 
Rentoutumisen taito, 2021, öljy kankaalle, 80 cm x 100, myyty

 

Enemmän hyvyyttä, 2021, öljy kankaalle, 80 cm x 80 cm

Enemmän hyvyyttä - sitähän me kaikki tarvitsemme? 


torstai 7. tammikuuta 2021

Tammikuun kiireitä

 

Uusi vuosi pyörähti käyntiin pakkaamalla joulukuussa valmistunut tilaustyö Saksaan. Pidin pitkän joululoman, joka teki kyllä hyvää, eli yhteistä laatuaikaa perheen kanssa. Nyt taas arkirumba jatkuu, työn ja perhe-elämän yhteensovittamista, aikatauluja. Tammikuusta ennakoin kiireistä, kun on useampi homma työnalla ja tiettyyn päivään mennessä pitää saada asioita tehtyä. Ihan normaalia varmaan monelle, mutta minä vasta totuttelen tällaiseen aikataulutukseen vauvavuoden jälkeen. 

Tässä vaiheessa on mukava seisahtaa hetkeksi ideoimaan, mitä vuosi voisi tuoda tullessaan. Työsuunnitelmia minulla on tottakai, mutta saa nähdä mitä pystyn toteuttamaan, ja mitkä resurssit ovat. Nyt täytyy kyllä siitä olla erittäin kiitollinen, että meillä nykyään nukutaan kokonaisia öitä. Tuntuu jopa epätodelliselta, mutta totta se on. Mikä merkitys omaan jaksamiseen onkaan kunnon unella!

Iloitsen myös pidemmistä työpäivistä, joita minulla voi tänä vuonna olla. Nuorimmainenkin on jo sen verran iso, että pystyn työpäivinäni tekemään useamman tunnin putkeen luovaa työskentelyä käymättä kotona välissä. 

Toivon itselleni tälle vuodelle monia antoisia maalaushetkiä ja intoa luovaan työskentelyyn.



torstai 17. joulukuuta 2020

Keskipohjanmaa 17.12.2020

 

Maalaaminen on kuin seikkailu

Annuli Viherjuuri on kokenut uransa aikana kuvataiteilijan työn tuomat haasteet että menestyksen iloiset hetket.

Kuinka olet päätynyt kuvataiteilijaksi?

Yllättävän suoraviivaisesti näin jälkikäteen tarkasteltuna. Lukion jälkeen vietin välivuotta kansanopistossa kuvataidelinjalla, josta opintie aukesi seuraavaksi Kankaanpään Taidekouluun Satakunnan Ammattikorkeakouluun. Alalla olen ollut nyt jo yli 12 vuotta.

Mitkä ovat yleisimpiä työtekniikoitasi ja kuinka teosten suunnittelu alkaa? Tuleeko ikinä eteen tilanteita, että alussa luotu suunnitelma muuttaa muotoaan työn edetessä?

Pääasiassa maalaan öljyllä ja siihen aina palaan, vaikka välillä tekisin muilla tekniikoilla. Työskentelyni on ollut sarjapainotteista eli minulla on ajoittain jokin teema, jota teoksissani käsittelen ja joka rajaa teosteni kuva- ja jopa värimaailman. Tällä hetkellä olen ravistelemassa pois vanhoja maneerejani ja tekemässä abstrakteja teoksia, joissa minulla ei ole selkeää visiota kun aloitan. Maalausprosessi saa viedä teosta, ja teoksesta tulee kerros kerrokselta etenevä innostava matka ja seikkailu.

Pelkäätkö koskaan, että luovuus ja ideat loppuisivat?

Olen kokenut luovan tyhjiön urani alkuvaiheessa, kun oli mennyt liian lujaa. En ollut osannut rajata työ- ja vapaa-aikaa, ja niin taiteellinen työskentely veikin mehut pitkäksi toviksi. Tauon aikana jouduin rakentamaan identiteettini uusiksi: kuka olen ja mitä haluan. Lasten syntymien kautta työskentelytauko on tullut luonnollisesti jolloin on taas saanut aloittaa puhtaalta pöydältä, kun inspiraatio on tullut. Nyt vain haaveilen siitä, milloin on aika laittaa isommat kierrokset taiteelliseen työskentelyyn.

Onko jokin erityinen taiteen tyylisuunta tai jonkun tietyn taiteilijan teos, joka puhuttelee sinua erityisen paljon? Ketkä ovat omia esikuviasi?

En osaa nimetä ketään erityisesti, vaikka onkin paljon taiteilijoita, joita katson ylöspäin. Edesmenneitä sekä nykytaiteilijoita.

Mitkä koet olevat kuvataiteilijan työn suurimmat haasteet?

Toimeentulo, tietenkin. Ammattitaiteilijana menoja riittää, ja eläminenkin maksaa. Apurahan saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Pahimpina aikoina miettii omaa ammatinvalintaa, mutta jotenkin niistäkin ajoista selviää. Jokainen teosmyynti puolestaan tuottaa suurta mielihyvää ja iloa.

Olet pitänyt monia omia näyttelyitä sekä ollut mukana useissa yhteisnäyttelyissä. Jännitätkö enää muiden antamia palautteita, ja vaikuttavatko ne tuleviin töihisi?

Kuvataidekenttä elää digitaalisessa murroksessa ja on mielenkiintoista saada elää tätä aikaa, kun näyttelyiden sijaan taide kohtaa helpommin yleisönsä verkossa. Se oli nähtävissä jo ennen koronaa, mutta tuntuu, että viimeistään kevään jälkeen taide on tehnyt ison digiloikan. Uskon, että näyttelyissäkin vielä yleisöä käy sillä taide kuuluu esille ja livenä koettavaksi mutta on myös hyvä, että taide pyrkii tavoittamaan yleisön siellä missä ihmiset tänä päivänä ovat, eli somessa. Esimerkiksi itselläni ammatillisten somekanavien avulla vastaanotto näille uusille teoksille on ollut hyvin myönteistä ja myyntiä on tullut, vaikka ne eivät ole olleet esillä muualla kuin bittimaailmassa. Palaute tulee nopeasti ja sitä myös saa helpommin, kun ihmiset voivat olla taiteilijaan suoraan yhteydessä. Näen tämän hyvin positiivisena muutoksena.

Minkä neuvon antaisit kuvataiteilijan urasta haaveileville nuorille?

Kannattaa muistaa, että jokaisen taiteilijan tarina on erilainen, siksi vertailu on turhaa. Kaikkein tärkeintä on olla oma itsensä ja luoda taidetta omasta sisimmän palosta.

Kuka?

Annuli Viherjuuri

Nimi: Annuli Viherjuuri

Ikä: 36

Ammatti: Kuvataiteilija

Asuinpaikka: Kokkola

Perhe: Aviomies, kolme lasta


(Sini Sulkakoski)



keskiviikko 2. joulukuuta 2020

Onnea on pienet tavoitteet

Seuraavaksi en tarkastele vuotta 2020 globaalista näkökulmasta, vaan ihan vain oman työelämän näkökulmasta. Tämä vuosihan pääsi yllättämään positiivisesti, mitä työasioihini tulee. Vuosi sitten ajattelin, että joudun laittamaan taiteellisen työskentelyni täysin taka-alalle, ja keskittymään vain vanhempainvapaaseen, kun nelihenkisestä viisihenkiseksi perheeksi on iso muutos ja vauva-arki ottaa aikansa. 

Ajattelin, että vuosi 2020 ei tule näkymään työhistoriassani millään tasolla. Yhtään teosta ei tule syntymään, minkä taakse merkitsen valmistumisvuodeksi tämän. Hauskaa saada olla väärässä. 

Ei niitä teoksia mitään suurta määrää syntynytkään, mutta jotain merkittävää syntyi kyllä. Aluksi työstin vielä kevät-talven ja kevään mittaan Lohdun pesiä. Sitten, olin maalaamassa erästä, ja tuntui, että nyt sarja on tullut päätökseen, nyt olen tullut kylläiseksi. Oli aika antaa uuden tulla. 

Kesällä tein paljon ajatustyötä iltaisin lasten käytyä nukkumaan. Istuin terassilla ja kirjoitin, muistikirjan pullolleen mietteitä inspiraatiosta, joka kupli sisälläni. Keräsin rohkeutta uuteen ilmaisuun, ja niin sitten rohkaistuin kokeiluihin, luonnoksiin, pieniin guassimaalauksiin.

Kun elokuussa syksyn kiireet alkoivat, en enää malttanut olla maalaamatta öljyllä, ja uutta alkoi syntyä. 

Sain jo sen verran tätä uutta materiaalia syntymään, että päivitin Kuvataiteilijamatrikkelin esittelyni ajantasalle. Jes!

https://kuvataiteilijamatrikkeli.fi/taiteilija/annuli-viherjuuri

Joskus on siis vain hyvä, että pitää omat tavoitteet riittävän pieninä - sitten voikin yllättää itsensä positiivisesti, kun tavoitteet ylittyvät roimasti. 



maanantai 16. marraskuuta 2020

Flow ja kaamos

 

 

Kaamosaika tuntuu tänä vuonna lipuvan ohi leppoisasti, ja luulen että juuri maalaustyölläni on osuutta asiaan. Pääsen työhuoneella kaamosta pakoon ihanaan omaan maalausmaailmaan, joka antaa virtaa. Saan leikkiä värillä ja viivalla, luoda uudenlaista pintaa. Olen kokenut jo useamman flow-tilan näiden teosten parissa.

 


Toiveajattelua, 2020, öljy kankaalle, 110 cm x 130 cm

 


Runsain määrin, 2020, öljy kankaalle, 110 cm x 140 cm

 

Onneksi tuli opeteltua hampurilaispaketointi, josta viime postauksessa kerroin, kun seuraavaksi pääsin paketoimaan teosta uuteen kotiinsa Saksaan. Nyt kaikki 3 alkusyksystä valmistunutta abstraktia öljymaalausta on myyty, mikä upea vastaanotto tälle uudelle ilmaisulle! Iso kiitos!

 

maanantai 26. lokakuuta 2020

Ensilunta ja hampurilainen

 

Loppukeväästä lähtien olen haaveillut kookkaiden öljymaalausten maalaamisesta, mutta aika ei tuntunut otolliselta sen haaveen vielä toteutua.  Mutta sitten päätin antaa inspiraatiolle periksi ja aloin valmistaa kookkaampaa maalauspohjaa. 

 

Ensilumi tuli käymään ulkona, ja työhuoneella maalasin suurella innolla. Oli ihanaa!

Olin hankkinut ensimmäistä kertaa kokeiltavaksi öljyväripuikkoja, ja ne toivat työskentelyjälkeen uudenlaista ilmettä. Vähän sellaista rosoisuutta. Puikot toimivat hyvin muun maalaustyön ohessa.


Yksi uusista abstrakteista öljymaalauksista lähti taas uuteen kotiin, ja tällä kertaa opettelin tekemään ns. hampurilaispaketin. Pakkasin siis teoksen kovalevyjen väliin ja suojasin vaahtomuovilla reunat. Tuli tukeva ja hyvin suojaava paketti. Tämä paketoimistapa suojaa isompia taidelähetyksiä niin kotimaahan kuin ulkomaille.

 

Tällä hetkellä nautin työstäni todella. On inspiroivaa päästää irti vanhasta ja antaa teoksen kertoa, millaiseksi se haluaa tulla. Haaveilen työajan lisääntymisestä, ja haluan uskoa että se vielä kohta toteutuukin. Sitten täytyy miettiä hoitokuviot lapsille uusiksi, mutta luotan siihen että asioilla on tapana järjestyä. 


 

perjantai 2. lokakuuta 2020

Arjen rikkautta

Välillä työskentely tarkoittaa maalaamista pikkuautoja väistellen. Vaikka kaipaankin elämääni enemmän omaa aikaa työhuoneella, luulen, että myöhemmin vaalin tätä aikaa muistoissani suurella lämmöllä.


Arjen rikkaus, 2020, öljy kankaalle, 80 cm x 80 cm 

 


Näistä uusista öljylle maalatuista abstrakteista "Antaa ja saada" lähti jo uuteen kotiin! Iloitsen kovin siitä, että nämä on otettu nyt jo näin hyvin vastaan. 

Aurinkoisia syyspäiviä ja arjen rikkautta sinulle! Pysytään terveinä <3


lauantai 5. syyskuuta 2020

Inspiraation poluilla

 

 Antaa ja saada, 2020, öljy kankaalle, 80 cm x 80 cm, yksityiskokoelma


En malttanut enää pidätellä öljymaalaushaluani, vaan kaivoin ne kaapista, jonne olin ne odotusaikana sulkenut pois näkyvistä. Kuinka olinkaan kaivannut niitä! Guasseilla voi olla mukava välillä taas maalata öljyvärien kuivuessa, mutta nyt taidan pitää niistä vähän taukoa. Tai suunnittelematta paras.

Ensimmäinen abstrakti öljymaalaus syntyi vauhdilla muutamilla maalikerroksilla. Toisen työprosessi otti huomattavasti enemmän aikaa ja teos haki luonnettaan. Mutta ei se teoksen valmistumiseen käytetty aika, pituus tai lyhyys olekaan se juttu, vaan ne tuntemattomat uudet reitit, joita pitkin kulkea.

Mikä vapaus onkaan, kun kuvallinen ilmaisu ei ole rajattu tiettyyn muotoon ja esittävyyteen! Ei ole epäonnistumisen pelkoa, on vain intoa ja kokeilunhalua. Tavoitteena herkullinen maalausjälki ja monitulkintaisuus.

 

Kuuntelemisen taito, 2020, öljy kankaalle, 80 cm x 100 cm, yksityiskokoelma
 

Maalauksesta saa tulla matka, jossa avataan polkuja mietiskelylle. Otan laajaan aihepiirin käsittelyyn hyveet. Mitä ne ovat nykypäivänä? Kun joka tuutista lietsotaan pelkoa ja epävarmuutta, koen tärkeäksi että taide saa olla kanava, jonka tarkoitus on lähtökohtaisesti rauhoittaa, samoin kuin vaikka luonnossa liikkuminen.

Samalla huomaan, että juuri tämä elämäntilanne ruuhkavuosina on loppujen lopuksi hyvinkin inspiroivaa. Miten yksi päivä voi olla niin täynnä erilaisia tunteita ja tilanteita, ja kuitenkin ne yhdessä muodostavat kokonaisuuden, joka on hyvä. Se mitä viivan alle jää, on kultaa. Pitää vain osata tarttua niihin pieniin hyviin hetkiin.

Siksi maalauskin saa olla kokonaisuus, jossa on keskenään erilaisia tasoja ja tapahtumia, vastakohtia. Jätän inspiraation hautumaan, mutta polku on nyt avattu.


maanantai 27. heinäkuuta 2020

Uuden lumo

Versova
2020, guassi levylle, 30 cm x 24 cm

Kaikella on aikansa taivaan alla. On aika käpertyä vastoinkäymisten edessä, on aika surra, ja aika tulla lohdutetuksi. On aika nousta ylös ja mennä eteenpäin, kohti uusia unelmia. Aika on toivoa, uskaltaa ja kiittää.

Toivon pesä
2020, akryyli levylle, 30 cm x 24 cm
yksityiskokoelma

Kuten arvata saattaa, aikaa uuden luomiselle eli taiteelliselle työskentelylle ei ole viime kuukausina paljoa ollut. Vauvakaan ei enää paikoillaan pysy, niinpä työskentely samassa tilassa hänen hereillä ollessaan ei onnistu enää. Keväällä tein kuitenkin vielä pari pientä teosta Lohdun pesää täydentämään, ja sitten oli aika nauttia kesästä.

Taiteilijaminäni on silti vaikea vaihtaa täysin vapaalle. Alitajunta työskentelee, vaikka maalaamaan ei pääse. Univelkaa oli kertymällä kertynyt silmäpussien täydeltä ja tajusin, etten näillä vauva-arjen väsyttämillä aivoilla kykene enää keskittymään tarkkaan esittävän yksityiskohtaiseen maalaamiseen.

Aloin kaivata vapautuneempaa otetta ja ilmaisua, ilman valmista "sabluunaa". Ihan vain maalaamisesta nauttien ja välillä rentoutuen kodin ja vanhemmuuden velvoitteista,  jos työaikaa yhtään siunaantuisi. Antaa pensselin "soida" ja antaa maalausprosessin viedä minne vie.

Samalla kyseenalaistin itseni, olenko nyt kykenevä tekemään näitä ratkaisuja, laittamaan hyllylle vanhaa hyväksi havaittua ja sukeltamaan kohti tuntematonta. Olin jo kuitenkin kokonaiset kaksi vuotta työstänyt Lohdun pesä -sarjaa, ensin mielessäni ja sitten toteutus taiteeksi.

Alun perin mukana kulki myös ajatus abstraktin ja esittävän vuoropuhelusta. Oli tarkoitus tehdä kasvutarina, joka etenisi uuteen toivoon ja unelmiin. Toteutus jäi kuitenkin sellaiseksi, että en kaivannutkaan muuta kuin käpertyneen, sisäänpäin kääntyneen ihmishahmon pesämaisessa ympäristössä. Tulin lohdutetuksi.

Oma elämä kulki eteenpäin. Se epätoivo, josta inspiraatio Lohdun pesään sai alkunsa, oli nyt ajan kuluessa muuttunut taakse jääneeksi elämäksi. Olin kuin huomaamatta siirtynyt pesästä, omasta sisimmän kammiosta ulos avarampaan ympäristöön.

Sieluni silmin näen kookkaita, suorastaan valtavia maalauksia, mutta olen realisti. Toteutus on toistaiseksi pakko jättää käytännön syistä pieneksi. Ainakin tämä uuden aloitus, uuden hahmottelu. Nyt ne ovat kuin luonnoksia. Voisin kuvitella, että isommissa teoksissa olisi vielä enemmän nyansseja, varsinkin sitten aikanaan jos öljyväreillä maalaaminen tulee taas ajankohtaiseksi.

Guassi on näihin pieniin sopivan herkkä ja heleä, kuin pehmeillä pastelleilla maalaisi. Rakastan.

Kiitollisuudesta
Gratitude
2020, guassi levylle, 30 cm x 24 cm

Unelmat heräävät
Dreams awake
2020, guassi levylle, 24 cm x 30 cm
myyty



Kiitollinen elämänvaihe nyt onkin, kun esikoinen laskee päiviä ensimmäiseen koulupäiväänsä, keskimmäinen leikkii päivät supersankaria ja vauva pian jo konttaa. Syksyn aikataulut vähän hirvittävät, kun ehdin jo tykästyä tähän leppoisaan eloon, minkä koronakevät toi ja vielä kesä päälle.

Mutta vaikka arki pyörii isoilla kierroksilla pian taas, toivon että omia hetkiä työn parissa kertyy kuitenkin silloin tällöin. Koska en malttaisi odottaa, miten tämä jatkuu.