keskiviikko 2. joulukuuta 2020

Onnea on pienet tavoitteet

Seuraavaksi en tarkastele vuotta 2020 globaalista näkökulmasta, vaan ihan vain oman työelämän näkökulmasta. Tämä vuosihan pääsi yllättämään positiivisesti, mitä työasioihini tulee. Vuosi sitten ajattelin, että joudun laittamaan taiteellisen työskentelyni täysin taka-alalle, ja keskittymään vain vanhempainvapaaseen, kun nelihenkisestä viisihenkiseksi perheeksi on iso muutos ja vauva-arki ottaa aikansa. 

Ajattelin, että vuosi 2020 ei tule näkymään työhistoriassani millään tasolla. Yhtään teosta ei tule syntymään, minkä taakse merkitsen valmistumisvuodeksi tämän. Hauskaa saada olla väärässä. 

Ei niitä teoksia mitään suurta määrää syntynytkään, mutta jotain merkittävää syntyi kyllä. Aluksi työstin vielä kevät-talven ja kevään mittaan Lohdun pesiä. Sitten, olin maalaamassa erästä, ja tuntui, että nyt sarja on tullut päätökseen, nyt olen tullut kylläiseksi. Oli aika antaa uuden tulla. 

Kesällä tein paljon ajatustyötä iltaisin lasten käytyä nukkumaan. Istuin terassilla ja kirjoitin, muistikirjan pullolleen mietteitä inspiraatiosta, joka kupli sisälläni. Keräsin rohkeutta uuteen ilmaisuun, ja niin sitten rohkaistuin kokeiluihin, luonnoksiin, pieniin guassimaalauksiin.

Kun elokuussa syksyn kiireet alkoivat, en enää malttanut olla maalaamatta öljyllä, ja uutta alkoi syntyä. 

Sain jo sen verran tätä uutta materiaalia syntymään, että päivitin Kuvataiteilijamatrikkelin esittelyni ajantasalle. Jes!

https://kuvataiteilijamatrikkeli.fi/taiteilija/annuli-viherjuuri

Joskus on siis vain hyvä, että pitää omat tavoitteet riittävän pieninä - sitten voikin yllättää itsensä positiivisesti, kun tavoitteet ylittyvät roimasti. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti