torstai 17. joulukuuta 2020

Keskipohjanmaa 17.12.2020

 

Maalaaminen on kuin seikkailu

Annuli Viherjuuri on kokenut uransa aikana kuvataiteilijan työn tuomat haasteet että menestyksen iloiset hetket.

Kuinka olet päätynyt kuvataiteilijaksi?

Yllättävän suoraviivaisesti näin jälkikäteen tarkasteltuna. Lukion jälkeen vietin välivuotta kansanopistossa kuvataidelinjalla, josta opintie aukesi seuraavaksi Kankaanpään Taidekouluun Satakunnan Ammattikorkeakouluun. Alalla olen ollut nyt jo yli 12 vuotta.

Mitkä ovat yleisimpiä työtekniikoitasi ja kuinka teosten suunnittelu alkaa? Tuleeko ikinä eteen tilanteita, että alussa luotu suunnitelma muuttaa muotoaan työn edetessä?

Pääasiassa maalaan öljyllä ja siihen aina palaan, vaikka välillä tekisin muilla tekniikoilla. Työskentelyni on ollut sarjapainotteista eli minulla on ajoittain jokin teema, jota teoksissani käsittelen ja joka rajaa teosteni kuva- ja jopa värimaailman. Tällä hetkellä olen ravistelemassa pois vanhoja maneerejani ja tekemässä abstrakteja teoksia, joissa minulla ei ole selkeää visiota kun aloitan. Maalausprosessi saa viedä teosta, ja teoksesta tulee kerros kerrokselta etenevä innostava matka ja seikkailu.

Pelkäätkö koskaan, että luovuus ja ideat loppuisivat?

Olen kokenut luovan tyhjiön urani alkuvaiheessa, kun oli mennyt liian lujaa. En ollut osannut rajata työ- ja vapaa-aikaa, ja niin taiteellinen työskentely veikin mehut pitkäksi toviksi. Tauon aikana jouduin rakentamaan identiteettini uusiksi: kuka olen ja mitä haluan. Lasten syntymien kautta työskentelytauko on tullut luonnollisesti jolloin on taas saanut aloittaa puhtaalta pöydältä, kun inspiraatio on tullut. Nyt vain haaveilen siitä, milloin on aika laittaa isommat kierrokset taiteelliseen työskentelyyn.

Onko jokin erityinen taiteen tyylisuunta tai jonkun tietyn taiteilijan teos, joka puhuttelee sinua erityisen paljon? Ketkä ovat omia esikuviasi?

En osaa nimetä ketään erityisesti, vaikka onkin paljon taiteilijoita, joita katson ylöspäin. Edesmenneitä sekä nykytaiteilijoita.

Mitkä koet olevat kuvataiteilijan työn suurimmat haasteet?

Toimeentulo, tietenkin. Ammattitaiteilijana menoja riittää, ja eläminenkin maksaa. Apurahan saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Pahimpina aikoina miettii omaa ammatinvalintaa, mutta jotenkin niistäkin ajoista selviää. Jokainen teosmyynti puolestaan tuottaa suurta mielihyvää ja iloa.

Olet pitänyt monia omia näyttelyitä sekä ollut mukana useissa yhteisnäyttelyissä. Jännitätkö enää muiden antamia palautteita, ja vaikuttavatko ne tuleviin töihisi?

Kuvataidekenttä elää digitaalisessa murroksessa ja on mielenkiintoista saada elää tätä aikaa, kun näyttelyiden sijaan taide kohtaa helpommin yleisönsä verkossa. Se oli nähtävissä jo ennen koronaa, mutta tuntuu, että viimeistään kevään jälkeen taide on tehnyt ison digiloikan. Uskon, että näyttelyissäkin vielä yleisöä käy sillä taide kuuluu esille ja livenä koettavaksi mutta on myös hyvä, että taide pyrkii tavoittamaan yleisön siellä missä ihmiset tänä päivänä ovat, eli somessa. Esimerkiksi itselläni ammatillisten somekanavien avulla vastaanotto näille uusille teoksille on ollut hyvin myönteistä ja myyntiä on tullut, vaikka ne eivät ole olleet esillä muualla kuin bittimaailmassa. Palaute tulee nopeasti ja sitä myös saa helpommin, kun ihmiset voivat olla taiteilijaan suoraan yhteydessä. Näen tämän hyvin positiivisena muutoksena.

Minkä neuvon antaisit kuvataiteilijan urasta haaveileville nuorille?

Kannattaa muistaa, että jokaisen taiteilijan tarina on erilainen, siksi vertailu on turhaa. Kaikkein tärkeintä on olla oma itsensä ja luoda taidetta omasta sisimmän palosta.

Kuka?

Annuli Viherjuuri

Nimi: Annuli Viherjuuri

Ikä: 36

Ammatti: Kuvataiteilija

Asuinpaikka: Kokkola

Perhe: Aviomies, kolme lasta


(Sini Sulkakoski)



keskiviikko 2. joulukuuta 2020

Onnea on pienet tavoitteet

Seuraavaksi en tarkastele vuotta 2020 globaalista näkökulmasta, vaan ihan vain oman työelämän näkökulmasta. Tämä vuosihan pääsi yllättämään positiivisesti, mitä työasioihini tulee. Vuosi sitten ajattelin, että joudun laittamaan taiteellisen työskentelyni täysin taka-alalle, ja keskittymään vain vanhempainvapaaseen, kun nelihenkisestä viisihenkiseksi perheeksi on iso muutos ja vauva-arki ottaa aikansa. 

Ajattelin, että vuosi 2020 ei tule näkymään työhistoriassani millään tasolla. Yhtään teosta ei tule syntymään, minkä taakse merkitsen valmistumisvuodeksi tämän. Hauskaa saada olla väärässä. 

Ei niitä teoksia mitään suurta määrää syntynytkään, mutta jotain merkittävää syntyi kyllä. Aluksi työstin vielä kevät-talven ja kevään mittaan Lohdun pesiä. Sitten, olin maalaamassa erästä, ja tuntui, että nyt sarja on tullut päätökseen, nyt olen tullut kylläiseksi. Oli aika antaa uuden tulla. 

Kesällä tein paljon ajatustyötä iltaisin lasten käytyä nukkumaan. Istuin terassilla ja kirjoitin, muistikirjan pullolleen mietteitä inspiraatiosta, joka kupli sisälläni. Keräsin rohkeutta uuteen ilmaisuun, ja niin sitten rohkaistuin kokeiluihin, luonnoksiin, pieniin guassimaalauksiin.

Kun elokuussa syksyn kiireet alkoivat, en enää malttanut olla maalaamatta öljyllä, ja uutta alkoi syntyä. 

Sain jo sen verran tätä uutta materiaalia syntymään, että päivitin Kuvataiteilijamatrikkelin esittelyni ajantasalle. Jes!

https://kuvataiteilijamatrikkeli.fi/taiteilija/annuli-viherjuuri

Joskus on siis vain hyvä, että pitää omat tavoitteet riittävän pieninä - sitten voikin yllättää itsensä positiivisesti, kun tavoitteet ylittyvät roimasti.