keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Odottamaton työmatka


Joskus elämä osaa yllättää ja piristää positiivisesti. Viikonloppuna avautui Taidemaalariliiton Teosvälitys Kaapelitehtaalla ja jo sunnuntaina minulle soitettiin, että molemmat teokseni on myyty, mutta pääsisinkö paikkaamaan toisesta pienet kuljetusvauriot. Samalla saisin toimittaa paikan päälle uudet teokset myyntiin. Joten ei muuta kuin junalippuja ostamaan ja yllättävää työmatkaa suunnittelemaan.

Maanantai alkoi hurjan aikaisella herätyksellä. Piti ehtiä käydä työhuoneella pakkaamassa teokset lähtövalmiiksi ja napattua tarvittavat maalaustarvikkeet korjaustöihin. Teospaketit mahtuivat juuri sopivasti junan matkalaukkutilaan, onneksi.

Seuraava juttu oli saada paketit rautatieasemalta Kaapelitehtaalle, enkä olekaan aiemmin ottanut Helsingissä taksia. Kuljettaja oli maahanmuuttajataustainen mies, joka oli toiminut vasta 3 kk Helsingissä taksikuskina. Määränpää ja osoite tuottivat vaikeuksia, mutta perille pääsin kuitenkin. Hän kun luuli, että haluan jonnekin isoon kappeliin ja minun oli helpointa kirjoittaa osoite hänen gps:ään.


Teosvälitys oli kyllä taas ihanan pursuava kokemus! Halli täynnä upeaa maalaustaidetta. Uudet teokseni löysivät paikkansa yhdeltä sermiltä. Nämä siis:

Älä pelkää särkymistä
2018, öljy kankaalle, 80 cm x 80 cm

Kätkeytyvä
2018, öljy kankaalle, 55 cm x 45 cm

Arat haaveet
2018, öljy kankaalle, 80 cm x 100 cm

Kaapelitehtaalta lähdettyäni seuraava etappi työmatkalla odotti Espoossa. Sain nimittäin aamulla junassa istuessani yhteydenoton toisen teoksen ostajalta, joka on hankkinut taidettani aiemminkin. Hänen asiansa koski samaa, eli jos joskus pääsisin paikkaamaan kuljetusvauriot tästä uudesta hankinnasta. Eipä parempaa ajankohtaa olisi voinut ollakaan, saisin hoidettua senkin asian samalla reissulla! Poikkesin vain taidetarvikeliikkeessä hankkimassa sopivaa väriä kyseisen teoksen korjaamiseen ja lähdin Leppävaaraan, josta minut haettiin tähän hienoon espoolaiseen yksityiskotiin.

Ostaja kertoi, että olivat viikonloppuna käyneet Teosvälityksestä, eivätkä mitenkään erityisemmin lähteneet juuri minun teostani sieltä hankkimaan, mutta siellä kierrettyään totesivat että minun maalaukseni nyt vain oli paras ja heille juuri sopiva, siis pakko hankkia. Tuntui sanattoman vaikuttavalta ja kiitolliselta nähdä taidettani heidän kauniin kotinsa seinillä paraatipaikoilla ja tälle kolmannellekin kookkaalle teokselle on jo paikka tiedossa, kunhan paikkaukseltaan ehtii kuivua.

Olin hankkinut junalipun paluumatkalle vasta tiistaille illalle, jotta ehtisin nauttia vielä kaupungin taidetarjonnasta enemmän. Tällä kertaa Galleria Forsblomin näyttelyt antoivat minulle elämyksen. Ensin Marjatta Tapiolan rajut, jopa brutaalit taidehistoriasta kumpuavat raamatulliset maalaukset hyppivät silmille.


Kävin rauhoittamassa mieltä seesteisten väriharmonioiden parissa, kun toisessa näyttelytilassa oli ruotsalaisen Jesper Nyrénin värikompositioita. Huomasin olevani sävy sävyyn niiden kanssa.


Studiotilan taiteilijan Jenni Ropen leikkisät mobiilit myös ihastuttivat.


Omaa taidetarvikevarastoa tuli myös tällä työmatkareissulla täydennettynä. Monin tavoin hyödyllinen matka siis. Vaikkakin kai pitää paljastaa, että lähdin reissuun aivan puolikuntoisena, sunnuntaina oli kuumetta, ehkä reissun aikanakin. Otinkin niin rauhallisesti kuin pystyin, vaikkei ehkä siltä kuulostakaan.

Onnea on huolehtiva aviomies joka patisti minut lisäravinneostoksille ja hengitysteitä avaavia pastilleja tuli imeskeltyä monta vuorotellen. Onneksi inkiväärillä tehostetut vihersmoothiet ovat muodissa, sellainen maistui kun muuten ruokahalu pysyi poissa.

Löytääköhän joku noista uusista Teosvälitykseen viedyistä teoksista vielä tapahtuman aikana kodin? Uutta työmatkaa ei ainakaan ole luvassa, sillä näihin teoksiin ei tullut kuljetusvaurioita lainkaan. Jospa tästä pian tervehdyn ja perusarki rullaa taas.