perjantai 10. huhtikuuta 2015

Mörön karkoitus

Olen koko ajan ajatellut, että pidän tämän työhöni keskittyvän kirjoittelun positiivissävytteisenä enkä sorru valittamiseen, sillä eihän kukaan pakota minua tätä työtä tekemään. Ollakseni kuitenkin rehellinen, avaudun nyt sen varjopuolesta. Työtäni kun varjostaa mörkö.

Niin kutsutussa tavallisessa ammatissa työstä saa palkkaa. Mutta kuvataiteilijalle kukaan ei maksa palkkaa, ja toimeentuloaan joutuu miettimään ja punnitsemaan aika lailla, onko tämä sen arvoista.

Jos haluaa tätä ammattia harjoittaa (Suomessa), pitää olla valmis sen taloudelliseen kalleuteen. Näyttelyiden pitäminen ja niihin osallistuminen kuuluvat työhön, ja kulut kallistuvat taiteilijoiden maksettavaksi. Lisäksi omaa toimintaa tulee ylläpitää esimerkiksi hankkimalla materiaaleja teoksiin ja maksamalla työhuonekuluja. Tuloja siis pitäisi olla, että omaa työtään pystyy rahoittamaan. Toimeentulo on se plussalle jäävä osuus, mutta suurilla menoilla tarvitaan melkoisesti tuloja, että tämä olisi taloudellisesti järkevää.

Onneksi minulla on ollut nyt inspiraatio päällä, että olen aktiivisesti silti työskennellyt, vaikkei tämän vuoden työsuunnitelmiin ole rahoitusta löytynyt. Jos ammattini olisi yritys, olisin mennyt konkurssiin jo monta kertaa. Näyttelyn jälkeen kun plussan sijaan tuleekin miinusta, se tuntuu kaikkea muuta kuin rohkaisevalta. Pettymyksiä pettymysten jälkeen, siitä sitten tulisi aina ponnistaa ja synnyttää mestariteoksia.

Teosmyynti ei tietenkään ole ainut keino ammattitaiteilijalle saada tuloja. On olemassa apurahakäytöntö, ja säätiöitä ja rahastoja löytyy kiitettävän monta, jotka tukevat myös kuvataidetta. Mutta kilpailu on kovaa, ja hakemusten määrä on moninkertainen myönnettyjen määrään. Aina pitää kuitenkin yrittää ja tehdä hakemus tietenkin mahdollisimman hyvin.

Sain viime vuonna kolmen kuukauden työskentelyyn apurahaa Keski-Pohjanmaan Kulttuurirahastolta. Minulle sanottiin, että nyt minulle aukeaa rahastojen ovet, kun olen jostain jo saanut. Talven mittaan kun sitten kieltäviä päätöksiä eri rahastoista alkoi tipahdella, olin jo aika epätoivoinen. Odottelin taas tietoa Keski-Pohjanmaan rahastolta samaan aikaan peläten kirjoittamatonta sääntöä, etteivät myönnä samalle henkilölle kahtena vuonna peräkkäin, ja yritin henkisesti valmistautua taas uuteen pettymykseen. Jota ei onneksi tullutkaan. Sillä:

Mahtavia uutisia, minulle myönnettiin puolivuotinen työskentelyapuraha!

Samaan aikaan sain tiedon, että Taidemaalariliiton Teosvälityksessä oli tullut myyntiä. Loppuvuoden rahoitus omalle työlle on siis turvattu ja rahasta murehtimisen saa hetkeksi unohtaa. Siellä jossain se toimeentulomörkö taas odottaa, mutta mikä riemu päästä siitä eroon ainakin hetkeksi.


Suomen Kulttuurirahaston Keski-Pohjanmaan rahaston vuosijuhla ja apurahojen jakotilaisuus oli taas hieno juhla, joka järjestettiin tänä vuonna täällä Kokkolassa. Saimme tyttäremme hoitoon ja pääsimme mieheni kanssa yhdessä buffet-illalliselle. Harvinaista herkkua meille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti