Tammikuun kiireitä

 

Uusi vuosi pyörähti käyntiin pakkaamalla joulukuussa valmistunut tilaustyö Saksaan. Pidin pitkän joululoman, joka teki kyllä hyvää, eli yhteistä laatuaikaa perheen kanssa. Nyt taas arkirumba jatkuu, työn ja perhe-elämän yhteensovittamista, aikatauluja. Tammikuusta ennakoin kiireistä, kun on useampi homma työnalla ja tiettyyn päivään mennessä pitää saada asioita tehtyä. Ihan normaalia varmaan monelle, mutta minä vasta totuttelen tällaiseen aikataulutukseen vauvavuoden jälkeen. 

Tässä vaiheessa on mukava seisahtaa hetkeksi ideoimaan, mitä vuosi voisi tuoda tullessaan. Työsuunnitelmia minulla on tottakai, mutta saa nähdä mitä pystyn toteuttamaan, ja mitkä resurssit ovat. Nyt täytyy kyllä siitä olla erittäin kiitollinen, että meillä nykyään nukutaan kokonaisia öitä. Tuntuu jopa epätodelliselta, mutta totta se on. Mikä merkitys omaan jaksamiseen onkaan kunnon unella!

Iloitsen myös pidemmistä työpäivistä, joita minulla voi tänä vuonna olla. Nuorimmainenkin on jo sen verran iso, että pystyn työpäivinäni tekemään useamman tunnin putkeen luovaa työskentelyä käymättä kotona välissä. 

Toivon itselleni tälle vuodelle monia antoisia maalaushetkiä ja intoa luovaan työskentelyyn.

Keskipohjanmaa 17.12.2020

 

Maalaaminen on kuin seikkailu

Annuli Viherjuuri on kokenut uransa aikana kuvataiteilijan työn tuomat haasteet että menestyksen iloiset hetket.

Kuinka olet päätynyt kuvataiteilijaksi?

Yllättävän suoraviivaisesti näin jälkikäteen tarkasteltuna. Lukion jälkeen vietin välivuotta kansanopistossa kuvataidelinjalla, josta opintie aukesi seuraavaksi Kankaanpään Taidekouluun Satakunnan Ammattikorkeakouluun. Alalla olen ollut nyt jo yli 12 vuotta.

Mitkä ovat yleisimpiä työtekniikoitasi ja kuinka teosten suunnittelu alkaa? Tuleeko ikinä eteen tilanteita, että alussa luotu suunnitelma muuttaa muotoaan työn edetessä?

Pääasiassa maalaan öljyllä ja siihen aina palaan, vaikka välillä tekisin muilla tekniikoilla. Työskentelyni on ollut sarjapainotteista eli minulla on ajoittain jokin teema, jota teoksissani käsittelen ja joka rajaa teosteni kuva- ja jopa värimaailman. Tällä hetkellä olen ravistelemassa pois vanhoja maneerejani ja tekemässä abstrakteja teoksia, joissa minulla ei ole selkeää visiota kun aloitan. Maalausprosessi saa viedä teosta, ja teoksesta tulee kerros kerrokselta etenevä innostava matka ja seikkailu.

Pelkäätkö koskaan, että luovuus ja ideat loppuisivat?

Olen kokenut luovan tyhjiön urani alkuvaiheessa, kun oli mennyt liian lujaa. En ollut osannut rajata työ- ja vapaa-aikaa, ja niin taiteellinen työskentely veikin mehut pitkäksi toviksi. Tauon aikana jouduin rakentamaan identiteettini uusiksi: kuka olen ja mitä haluan. Lasten syntymien kautta työskentelytauko on tullut luonnollisesti jolloin on taas saanut aloittaa puhtaalta pöydältä, kun inspiraatio on tullut. Nyt vain haaveilen siitä, milloin on aika laittaa isommat kierrokset taiteelliseen työskentelyyn.

Onko jokin erityinen taiteen tyylisuunta tai jonkun tietyn taiteilijan teos, joka puhuttelee sinua erityisen paljon? Ketkä ovat omia esikuviasi?

En osaa nimetä ketään erityisesti, vaikka onkin paljon taiteilijoita, joita katson ylöspäin. Edesmenneitä sekä nykytaiteilijoita.

Mitkä koet olevat kuvataiteilijan työn suurimmat haasteet?

Toimeentulo, tietenkin. Ammattitaiteilijana menoja riittää, ja eläminenkin maksaa. Apurahan saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Pahimpina aikoina miettii omaa ammatinvalintaa, mutta jotenkin niistäkin ajoista selviää. Jokainen teosmyynti puolestaan tuottaa suurta mielihyvää ja iloa.

Olet pitänyt monia omia näyttelyitä sekä ollut mukana useissa yhteisnäyttelyissä. Jännitätkö enää muiden antamia palautteita, ja vaikuttavatko ne tuleviin töihisi?

Kuvataidekenttä elää digitaalisessa murroksessa ja on mielenkiintoista saada elää tätä aikaa, kun näyttelyiden sijaan taide kohtaa helpommin yleisönsä verkossa. Se oli nähtävissä jo ennen koronaa, mutta tuntuu, että viimeistään kevään jälkeen taide on tehnyt ison digiloikan. Uskon, että näyttelyissäkin vielä yleisöä käy sillä taide kuuluu esille ja livenä koettavaksi mutta on myös hyvä, että taide pyrkii tavoittamaan yleisön siellä missä ihmiset tänä päivänä ovat, eli somessa. Esimerkiksi itselläni ammatillisten somekanavien avulla vastaanotto näille uusille teoksille on ollut hyvin myönteistä ja myyntiä on tullut, vaikka ne eivät ole olleet esillä muualla kuin bittimaailmassa. Palaute tulee nopeasti ja sitä myös saa helpommin, kun ihmiset voivat olla taiteilijaan suoraan yhteydessä. Näen tämän hyvin positiivisena muutoksena.

Minkä neuvon antaisit kuvataiteilijan urasta haaveileville nuorille?

Kannattaa muistaa, että jokaisen taiteilijan tarina on erilainen, siksi vertailu on turhaa. Kaikkein tärkeintä on olla oma itsensä ja luoda taidetta omasta sisimmän palosta.

Kuka?

Annuli Viherjuuri

Nimi: Annuli Viherjuuri

Ikä: 36

Ammatti: Kuvataiteilija

Asuinpaikka: Kokkola

Perhe: Aviomies, kolme lasta

(Sini Sulkakoski)

Onnea on pienet tavoitteet

Seuraavaksi en tarkastele vuotta 2020 globaalista näkökulmasta, vaan ihan vain oman työelämän näkökulmasta. Tämä vuosihan pääsi yllättämään positiivisesti, mitä työasioihini tulee. Vuosi sitten ajattelin, että joudun laittamaan taiteellisen työskentelyni täysin taka-alalle, ja keskittymään vain vanhempainvapaaseen, kun nelihenkisestä viisihenkiseksi perheeksi on iso muutos ja vauva-arki ottaa aikansa. 

Ajattelin, että vuosi 2020 ei tule näkymään työhistoriassani millään tasolla. Yhtään teosta ei tule syntymään, minkä taakse merkitsen valmistumisvuodeksi tämän. Hauskaa saada olla väärässä. 

Ei niitä teoksia mitään suurta määrää syntynytkään, mutta jotain merkittävää syntyi kyllä. Aluksi työstin vielä kevät-talven ja kevään mittaan Lohdun pesiä. Sitten, olin maalaamassa erästä, ja tuntui, että nyt sarja on tullut päätökseen, nyt olen tullut kylläiseksi. Oli aika antaa uuden tulla. 

Kesällä tein paljon ajatustyötä iltaisin lasten käytyä nukkumaan. Istuin terassilla ja kirjoitin, muistikirjan pullolleen mietteitä inspiraatiosta, joka kupli sisälläni. Keräsin rohkeutta uuteen ilmaisuun, ja niin sitten rohkaistuin kokeiluihin, luonnoksiin, pieniin guassimaalauksiin.

Kun elokuussa syksyn kiireet alkoivat, en enää malttanut olla maalaamatta öljyllä, ja uutta alkoi syntyä. 

Sain jo sen verran tätä uutta materiaalia syntymään, että päivitin Kuvataiteilijamatrikkelin esittelyni ajantasalle. Jes!

https://kuvataiteilijamatrikkeli.fi/taiteilija/annuli-viherjuuri

Joskus on siis vain hyvä, että pitää omat tavoitteet riittävän pieninä - sitten voikin yllättää itsensä positiivisesti, kun tavoitteet ylittyvät roimasti. 

Flow ja kaamos

 

 

Kaamosaika tuntuu tänä vuonna lipuvan ohi leppoisasti, ja luulen että juuri maalaustyölläni on osuutta asiaan. Pääsen työhuoneella kaamosta pakoon ihanaan omaan maalausmaailmaan, joka antaa virtaa. Saan leikkiä värillä ja viivalla, luoda uudenlaista pintaa. Olen kokenut jo useamman flow-tilan näiden teosten parissa.

 

Toiveajattelua, 2020, öljy kankaalle, 110 cm x 130 cm

 

Runsain määrin, 2020, öljy kankaalle, 110 cm x 140 cm

 

Onneksi tuli opeteltua hampurilaispaketointi, josta viime postauksessa kerroin, kun seuraavaksi pääsin paketoimaan teosta uuteen kotiinsa Saksaan. Nyt kaikki 3 alkusyksystä valmistunutta abstraktia öljymaalausta on myyty, mikä upea vastaanotto tälle uudelle ilmaisulle! Iso kiitos!

 

Ensilunta ja hampurilainen

 

Loppukeväästä lähtien olen haaveillut kookkaiden öljymaalausten maalaamisesta, mutta aika ei tuntunut otolliselta sen haaveen vielä toteutua.  Mutta sitten päätin antaa inspiraatiolle periksi ja aloin valmistaa kookkaampaa maalauspohjaa. 

 

Ensilumi tuli käymään ulkona, ja työhuoneella maalasin suurella innolla. Oli ihanaa!

Olin hankkinut ensimmäistä kertaa kokeiltavaksi öljyväripuikkoja, ja ne toivat työskentelyjälkeen uudenlaista ilmettä. Vähän sellaista rosoisuutta. Puikot toimivat hyvin muun maalaustyön ohessa.

Yksi uusista abstrakteista öljymaalauksista lähti taas uuteen kotiin, ja tällä kertaa opettelin tekemään ns. hampurilaispaketin. Pakkasin siis teoksen kovalevyjen väliin ja suojasin vaahtomuovilla reunat. Tuli tukeva ja hyvin suojaava paketti. Tämä paketoimistapa suojaa isompia taidelähetyksiä niin kotimaahan kuin ulkomaille.

 

Tällä hetkellä nautin työstäni todella. On inspiroivaa päästää irti vanhasta ja antaa teoksen kertoa, millaiseksi se haluaa tulla. Haaveilen työajan lisääntymisestä, ja haluan uskoa että se vielä kohta toteutuukin. Sitten täytyy miettiä hoitokuviot lapsille uusiksi, mutta luotan siihen että asioilla on tapana järjestyä. 

 

Arjen rikkautta

Välillä työskentely tarkoittaa maalaamista pikkuautoja väistellen. Vaikka kaipaankin elämääni enemmän omaa aikaa työhuoneella, luulen, että myöhemmin vaalin tätä aikaa muistoissani suurella lämmöllä.

Arjen rikkaus, 2020, öljy kankaalle, 80 cm x 80 cm 

 

Näistä uusista öljylle maalatuista abstrakteista "Antaa ja saada" lähti jo uuteen kotiin! Iloitsen kovin siitä, että nämä on otettu nyt jo näin hyvin vastaan. 

Aurinkoisia syyspäiviä ja arjen rikkautta sinulle! Pysytään terveinä <3

Inspiraation poluilla

 

 Antaa ja saada, 2020, öljy kankaalle, 80 cm x 80 cm, yksityiskokoelma

En malttanut enää pidätellä öljymaalaushaluani, vaan kaivoin ne kaapista, jonne olin ne odotusaikana sulkenut pois näkyvistä. Kuinka olinkaan kaivannut niitä! Guasseilla voi olla mukava välillä taas maalata öljyvärien kuivuessa, mutta nyt taidan pitää niistä vähän taukoa. Tai suunnittelematta paras.

Ensimmäinen abstrakti öljymaalaus syntyi vauhdilla muutamilla maalikerroksilla. Toisen työprosessi otti huomattavasti enemmän aikaa ja teos haki luonnettaan. Mutta ei se teoksen valmistumiseen käytetty aika, pituus tai lyhyys olekaan se juttu, vaan ne tuntemattomat uudet reitit, joita pitkin kulkea.

Mikä vapaus onkaan, kun kuvallinen ilmaisu ei ole rajattu tiettyyn muotoon ja esittävyyteen! Ei ole epäonnistumisen pelkoa, on vain intoa ja kokeilunhalua. Tavoitteena herkullinen maalausjälki ja monitulkintaisuus.

 

Kuuntelemisen taito, 2020, öljy kankaalle, 80 cm x 100 cm, yksityiskokoelma
 

Maalauksesta saa tulla matka, jossa avataan polkuja mietiskelylle. Otan laajaan aihepiirin käsittelyyn hyveet. Mitä ne ovat nykypäivänä? Kun joka tuutista lietsotaan pelkoa ja epävarmuutta, koen tärkeäksi että taide saa olla kanava, jonka tarkoitus on lähtökohtaisesti rauhoittaa, samoin kuin vaikka luonnossa liikkuminen.

Samalla huomaan, että juuri tämä elämäntilanne ruuhkavuosina on loppujen lopuksi hyvinkin inspiroivaa. Miten yksi päivä voi olla niin täynnä erilaisia tunteita ja tilanteita, ja kuitenkin ne yhdessä muodostavat kokonaisuuden, joka on hyvä. Se mitä viivan alle jää, on kultaa. Pitää vain osata tarttua niihin pieniin hyviin hetkiin.

Siksi maalauskin saa olla kokonaisuus, jossa on keskenään erilaisia tasoja ja tapahtumia, vastakohtia. Jätän inspiraation hautumaan, mutta polku on nyt avattu.

Uuden lumo

Versova
2020, guassi levylle, 30 cm x 24 cm

Kaikella on aikansa taivaan alla. On aika käpertyä vastoinkäymisten edessä, on aika surra, ja aika tulla lohdutetuksi. On aika nousta ylös ja mennä eteenpäin, kohti uusia unelmia. Aika on toivoa, uskaltaa ja kiittää.

Toivon pesä
2020, akryyli levylle, 30 cm x 24 cm
yksityiskokoelma

Kuten arvata saattaa, aikaa uuden luomiselle eli taiteelliselle työskentelylle ei ole viime kuukausina paljoa ollut. Vauvakaan ei enää paikoillaan pysy, niinpä työskentely samassa tilassa hänen hereillä ollessaan ei onnistu enää. Keväällä tein kuitenkin vielä pari pientä teosta Lohdun pesää täydentämään, ja sitten oli aika nauttia kesästä.

Taiteilijaminäni on silti vaikea vaihtaa täysin vapaalle. Alitajunta työskentelee, vaikka maalaamaan ei pääse. Univelkaa oli kertymällä kertynyt silmäpussien täydeltä ja tajusin, etten näillä vauva-arjen väsyttämillä aivoilla kykene enää keskittymään tarkkaan esittävän yksityiskohtaiseen maalaamiseen.

Aloin kaivata vapautuneempaa otetta ja ilmaisua, ilman valmista "sabluunaa". Ihan vain maalaamisesta nauttien ja välillä rentoutuen kodin ja vanhemmuuden velvoitteista,  jos työaikaa yhtään siunaantuisi. Antaa pensselin "soida" ja antaa maalausprosessin viedä minne vie.

Samalla kyseenalaistin itseni, olenko nyt kykenevä tekemään näitä ratkaisuja, laittamaan hyllylle vanhaa hyväksi havaittua ja sukeltamaan kohti tuntematonta. Olin jo kuitenkin kokonaiset kaksi vuotta työstänyt Lohdun pesä -sarjaa, ensin mielessäni ja sitten toteutus taiteeksi.

Alun perin mukana kulki myös ajatus abstraktin ja esittävän vuoropuhelusta. Oli tarkoitus tehdä kasvutarina, joka etenisi uuteen toivoon ja unelmiin. Toteutus jäi kuitenkin sellaiseksi, että en kaivannutkaan muuta kuin käpertyneen, sisäänpäin kääntyneen ihmishahmon pesämaisessa ympäristössä. Tulin lohdutetuksi.

Oma elämä kulki eteenpäin. Se epätoivo, josta inspiraatio Lohdun pesään sai alkunsa, oli nyt ajan kuluessa muuttunut taakse jääneeksi elämäksi. Olin kuin huomaamatta siirtynyt pesästä, omasta sisimmän kammiosta ulos avarampaan ympäristöön.

Sieluni silmin näen kookkaita, suorastaan valtavia maalauksia, mutta olen realisti. Toteutus on toistaiseksi pakko jättää käytännön syistä pieneksi. Ainakin tämä uuden aloitus, uuden hahmottelu. Nyt ne ovat kuin luonnoksia. Voisin kuvitella, että isommissa teoksissa olisi vielä enemmän nyansseja, varsinkin sitten aikanaan jos öljyväreillä maalaaminen tulee taas ajankohtaiseksi.

Guassi on näihin pieniin sopivan herkkä ja heleä, kuin pehmeillä pastelleilla maalaisi. Rakastan.

Kiitollisuudesta
Gratitude
2020, guassi levylle, 30 cm x 24 cm

Unelmat heräävät
Dreams awake
2020, guassi levylle, 24 cm x 30 cm
myyty

Kiitollinen elämänvaihe nyt onkin, kun esikoinen laskee päiviä ensimmäiseen koulupäiväänsä, keskimmäinen leikkii päivät supersankaria ja vauva pian jo konttaa. Syksyn aikataulut vähän hirvittävät, kun ehdin jo tykästyä tähän leppoisaan eloon, minkä koronakevät toi ja vielä kesä päälle.

Mutta vaikka arki pyörii isoilla kierroksilla pian taas, toivon että omia hetkiä työn parissa kertyy kuitenkin silloin tällöin. Koska en malttaisi odottaa, miten tämä jatkuu.

Pienin askelin

Minulla on joka työhetki "ota lapsi mukaan töihin" -päivä. Siis 1-3 kappaletta, eikä tähän Koronalla ole ollut osaa. Paljonhan me kotoillaan, mutta lapsillekin on mukavaa vaihtelua tulla äidin mukana töihin, täällä on rauhallista ja käsiä muistetaan pestä myös täällä.

Luova työskentelyni etenee pienin askelin nyt vauva-aikana. Olen ollut kiitollinen, että se on ollut edes jotenkin mahdollista. Tavoitteita en voi laittaa, kun aika ja jaksaminen on kortilla. Mitä se onkaan, kun joskus taas saa nukkua kokonaisia öitä!

Verkkokauppa Taikon kautta myynti on ollut mukavan vilkasta. Pitänee pian lisätä valikoimaan teoksia lisää. Korona näköjään saa ihmiset sisustamaan kotisohvalta käsin kotimaista taidetta, kiitos siitä.

Syvempi ymmärrys
2020, akryyli levylle, 60 cm x 45 cm

Tämä teosten aihepiiri "Lohdun pesä" osuu yllättävästi ytimeen, mitä tulee juuri tähän aikaan. Se, mikä ajoi minut teeman käsittelyyn ja mitä prosessoin omaksi terapiaksi, ei tietenkään liity Koronaan, mutta on hienoa, jos teokseni voivat antaa tänä haastavana aikana ihmisille lohtua ja voimaa.

Verkkokaupan päivitys

https://www.taiko.art/annuliviherjuuri

Lisäsin muutaman teoksen Lohdun pesä -sarjasta Taikoon, suomalaisen taiteen verkkokauppaan. Taiko toimittaa taidetta kaikkialle maailmaan.

My art for sale  https://en.taiko.art/annuliviherjuuri

Taiko - the online marketplace for original Finnish art. Taiko delivers art to buyers all around the world.

'Kimpale herkkyyttä' löysi heti uuden kodin, kannattaa siis toimia nopeasti, jos oma suosikki löytyy.