Blogi hiljenee

 Olen syyskuun alusta lähtien ollut kokopäivätyössä vapaana taiteilijana, ja siinä on ollut totuttelemista koko perheelle. Viitenä päivänä viikossa käyn intensiivisesti maalaamassa työhuoneellani ja kotiin palattuani otan vanhemman roolin ja vastuun. Jatkossa en usko että aikaa riittää blogin ylläpitoon, joten toistaiseksi tämä hiljenee tällä erää. 

Somessa facebookin taiteilijasivuilla sekä instagramissa voi seurata taidepostauksiani, sillä niihin kanaviin edelleen aktiivisesti päivitän työstäni. Haaveissa on joskus taas ihan oikeat kotisivut, mutta kaikki aikanaan. Nyt on uuden luomisen aika.

Hagtröminkulmaan seuraavaksi

Joskus unelmat toteutuvat, jos malttaa olla kärsivällinen. Työhuoneeni on ollut Kokkolan Pormestarinkadulla samassa rakennuksessa nämä 10 vuotta täällä asuessa. Kotiäitivuosina edullinen vuokratila on ajanut asiansa, kun olen silloin tällöin päässyt pitämään ammattitaitoa yllä ilman suurempia tavoitteita. Tilassa on kuitenkin puutteensa, ja olen odottanut mistä löytyisi parempi tilalle. Nyt, kun tulen olemaan syyskuusta lähtien apurahataiteilija ja tekemään taiteellista työtä 5 päivänä viikossa, tuli eräs tila vastaan kuin tarjottimella.

 

 

Hagströminkulma eli Haggis on osa Kokkolan historiaa eli siinä on aikoinaan toiminut nahkatehdas, ja nyt uusien omistajien myötä siellä puhaltaa uudet tuulet. Sain tietooni, että tiloja vuokrataan myös luovien alojen ammattilaisille, ja mielenkiintoni heräsi käydä näytössä. Tilaemäntä esitteli minulle kerrosta, jossa oli erilaisia ja kokoisia toimitiloja luovaan työskentelyyn, ja kaikki vielä vapaita tiloja. Ensimmäistä kertaa työurani aikana tuli eteen tilanne, että sain vapaasti valita, mikä tiloista vastaisi parhaiten tarpeitani! Aiemmin kun olen mennyt sinne, mikä on sattunut vapaana olemaan ja ehkä sitten talon sisällä vaihtanut ajan myötä parempaan.

 

 

Epätodellinen olo, mutta vuokrasopimus on nyt allekirjoitettu ja syyskuussa minua odottaa uusi elämänvaihe uuden huippuhienon työhuoneen kera. Pojille on hoitopaikka tiedossa, esikoisen koulu jatkuu, ja minä olen - kaikkien näiden vuosien jälkeen - päivätyössäni vapaa taiteilija! Saatanpa tirauttaa muutaman ilon kyyneleen, kun muutto on tehty ja 1.9. uusi arki alkaa. 

 

 

Kesä otetaan rennosti, teen muuttovalmisteluja ja siivoan vanhaa työhuonetta. Pihtaan luomisintoa syksyyn. Tai katsotaan, mitä kesä tuo. Mutta tuntuu tärkeältä antaa perheelle aikaa nyt. 

Tähän päivään mahtui lapsen kokokädensynttärit ja mansikkakakusta riitti vuokrasopimuksen juhlintaankin. Elämä on hyvää.

 

Kameran edessä

 

Tänään oli jännittävä työpäivä. K. H. Renlundin museo yhdessä Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymän kanssa tekee Keski-Pohjanmaan alueen taiteilijoista esittelyvideoita, ja tänään kuvausryhmä kävi minun työhuoneellani. Video tulee aikanaan katsottavaksi museon Youtube-kanavalle ja video arkistoidaan museon materiaaleihin. Saapa nähdä, millaisen kokonaisuuden editoija saa kuvausmateriaalista kasaan. 

Oli kuumottavaa olla kameran edessä, mutta onneksi sai puhua itselleni läheisestä ja rakkaasta aiheesta, eli omasta luovasta työskentelystä. Jos tällainen videoesittely tehtäisi vuoden päästä, olisi työhuoneellani enemmän materiaalia, kun olisin apurahakauden aikana jo saanut enemmän työstettyä uutta, mutta nyt mentiin sillä mitä oli. 

Jäi miellyttävä olo, vaikka tämä olikin siellä epämukavuusalueella osittain. Kuitenkin iloitsen, että näitä videoita tehdään museon toimesta! Pidän itse taiteilijaesittelyjen katsomisesta, koska silloin taiteesta ja sen tekijästä saa paljon enemmän irti. Joten mahtava juttu, että itsekin sain antaa materiaalia tällaisen esittelyn tekoon. 

Myönteinen päätös

Eräs keväinen päivä sähköpostiini kilahti viesti, apurahapäätös. Sitä jotenkin aina huokaisee ennen näiden avaamista, sillä pettymys on aivan liiankin tuttua. Siinä se luki:

"Annuli Viherjuuri

taiteelliseen työskentelyyn

Meillä on ilo ilmoittaa, että Teille on myönnetty apuraha..."

 

Suomen Kulttuurirahaston Keski-Pohjanmaan rahasto myönsi minulle vuoden mittaisen apurahan taiteelliseen työskentelyyn! Työskentelysuunnitelma hakemuksessani oli, että:

"Uudistan maalauskäsialaani ja täytän rohkealla kokeilunhalulla ilmaisuni. Maalausprosessi johdattaa teokset ennalta-arvaamattomaan lopputulokseen, ja väriharmoniat muodostavat orgaanisen kokonaisuuden. ----- Käsittelen abstraktin ilmaisun kautta hyveitä. Mitä ne nykypäivänä ovat? Pyrin joka teoksella mielenkiintoiseen matkaan, jossa ajatus saa kulkea mietiskelyn poluilla. Tänä aikana, globaalista näkökulmasta katsoen, koen erittäin tärkeäksi luoda taidetta, joka lähtökohtaisesti pyrkii pehmeisiin arvoihin ja lopputulos rauhoittaa mielen. Hylkäämällä vanhat maneerini - ihmisen ja kaiken muunkin esittävän - kykenen abstraktin ilmaisun kautta välittämään moniselitteisemmin nykypäivän hyveitä. Teoksiin jää tulkinnanvaraa ja ilmavuutta."

Aloitan apurahakauden syksyllä, kun saan järjestettyä hoitokuviot lapsille. Siihen asti työni menee edelleen perheen ehdoilla. Mutta sitten alkaa taiteellinen työskentely arkena klo 8-16 (i-h-a-n-a-a! - voiko olla tottakaan?!). 

Tänään uutisesta tuli julkista, kun apurahan saajat kerrottiin. Vuosijuhlaa ei tänä vuonna järjestetä ja stipendikirjat lähetetään postitse, mutta ei se tämän uutisen hohtoa vie. Keskipohjanmaa uutisoi apurahojen jaosta isosti, ja puhelinhaastattelun kautta minäkin olin mukana jutussa (kuva tosin 5 vuoden takaa):

"Kuvataiteilija Annuli Viherjuuri on tottunut saamaan kielteisiä päätöksiä apurahoja anoessaan. Niinpä hän viime viikon tiistaina sähköpostia avatessaan varautui kielteiseen vastaukseen. Sydämessä läikähti kun hän luki vuoden työskentelyapurahasta. Kolmen pienen lapsen äidille, joka tähän saakka on tehnyt kuvataidetta perheen ehdoilla pelkän kotihoidon tuen avulla, apuraha mahdollistaa uuden kokeilun ja täysipäiväisen työskentelyn.

- Voin maalata työhuoneella kahdeksasta neljään kun lapset ovat päivähoidossa ja koulussa. Saan uudistaa taiteellista käsialaani esittävästä taiteesta abstraktiin tyyliin. Voin luoda kokeilun kautta, minun ei tarvitse pelätä virheitä eikä pohtia teosmyyntiä. Tämä on suorastaan ihmeellistä, hän iloitsee.

Viherjuuri pohtii taiteellisessa työssään hyveitä ja arvoja, ja toivoo lopputuloksen antavan katsojalle mielenrauhaa. Tämä ei tarkoita kiiltokuvamaisuutta.

- Pienten lasten äitinä tiedän, että yksi päivä on täynnä erilaisia tuntemuksia ja tilanteita, eivätkä ne kaikki ole miellyttäviä. Kuitenkin nukkumaan mennessä nelivuotias saattaa painaa suukon poskelle ja sanoa, että äiti minä rakastan sinua. Silloin kaikki on hyvin."

 

Pieniä iloja

Pienet ilot, 2021, guassi ja pehmeä pastelli levylle, 24 cm x 30 cm

Olen nyt paastonaikana tehnyt omaa kiitollisuuden "antipaastoa". Kiitollisuutta voi harjoittaa tietenkin milloin vain, mutta nyt olen kiinnittänyt erityistä huomiota siihen. Elämä lapsiperheessä on täynnä tunteiden kirjoa, mutta ne pienet ilon hetket, ne vasta ovatkin jotain. Kun taapero kylpiessään huomaa vesipisaran putoavan suoraan kylvettävän äidin päähän, voi sitä aitoa naurua.

Pienet ilot, 2021, guassi ja pehmeä pastelli levylle, 24 cm x 30 cm, myyty 

Tein pari erilaista mutta saman nimistä pientä teosta guassilla ja pehmeillä pastelleilla, tiedä vaikka näitä syntyisi lisääkin. Mukavaa vaihtelua, ja nopeammin syntyy valmista kuin öljyllä maalaten. Näissä pitää aika nopeasti tehdä ratkaisut, mihin suuntaan teosta haluaa viedä, koska kerroksia ei voi tehdä montaa. 

Öljymaalauksiakin on ehtinyt syntyä myös sitten viime blogaamisen.

Vaalia empatiaa, 2021, öljy kankaalle, 40 cm x 40 cm, myyty

Olen ottanut laajaan tarkasteluun tässä abstraktissa ilmaisussa nykypäivän arvot ja hyveet, ja aihepiiri kulkee vahvasti pehmeissä arvoissa. Tätä teosta työstäessäni ajattelin lapsiani ja rooliani vanhempana, mitä asioita haluan vaalia ja opettaa, ja mitä siemeniä kylvän. Myötätunto / empatiakyky on ilman muuta vaalittava taito.

"Rentoutumisen taito" puolestaan kertoo yleisestä kyvystä rentoutua kaiken kiireen keskellä. Teos rakentui kerros kerrokselta, viiva viivalta ja väri väriltä kohti mehevää sävyjen harmoniaa. Tämän maalauksen juju on kiiltävän ja matan pinnan vaihtelu, jonka voi havaita parhaiten livenä.

 

Rentoutumisen taito, 2021, öljy kankaalle, 80 cm x 100, myyty

 

Enemmän hyvyyttä, 2021, öljy kankaalle, 80 cm x 80 cm

Enemmän hyvyyttä - sitähän me kaikki tarvitsemme? 

Tammikuun kiireitä

 

Uusi vuosi pyörähti käyntiin pakkaamalla joulukuussa valmistunut tilaustyö Saksaan. Pidin pitkän joululoman, joka teki kyllä hyvää, eli yhteistä laatuaikaa perheen kanssa. Nyt taas arkirumba jatkuu, työn ja perhe-elämän yhteensovittamista, aikatauluja. Tammikuusta ennakoin kiireistä, kun on useampi homma työnalla ja tiettyyn päivään mennessä pitää saada asioita tehtyä. Ihan normaalia varmaan monelle, mutta minä vasta totuttelen tällaiseen aikataulutukseen vauvavuoden jälkeen. 

Tässä vaiheessa on mukava seisahtaa hetkeksi ideoimaan, mitä vuosi voisi tuoda tullessaan. Työsuunnitelmia minulla on tottakai, mutta saa nähdä mitä pystyn toteuttamaan, ja mitkä resurssit ovat. Nyt täytyy kyllä siitä olla erittäin kiitollinen, että meillä nykyään nukutaan kokonaisia öitä. Tuntuu jopa epätodelliselta, mutta totta se on. Mikä merkitys omaan jaksamiseen onkaan kunnon unella!

Iloitsen myös pidemmistä työpäivistä, joita minulla voi tänä vuonna olla. Nuorimmainenkin on jo sen verran iso, että pystyn työpäivinäni tekemään useamman tunnin putkeen luovaa työskentelyä käymättä kotona välissä. 

Toivon itselleni tälle vuodelle monia antoisia maalaushetkiä ja intoa luovaan työskentelyyn.

Keskipohjanmaa 17.12.2020

 

Maalaaminen on kuin seikkailu

Annuli Viherjuuri on kokenut uransa aikana kuvataiteilijan työn tuomat haasteet että menestyksen iloiset hetket.

Kuinka olet päätynyt kuvataiteilijaksi?

Yllättävän suoraviivaisesti näin jälkikäteen tarkasteltuna. Lukion jälkeen vietin välivuotta kansanopistossa kuvataidelinjalla, josta opintie aukesi seuraavaksi Kankaanpään Taidekouluun Satakunnan Ammattikorkeakouluun. Alalla olen ollut nyt jo yli 12 vuotta.

Mitkä ovat yleisimpiä työtekniikoitasi ja kuinka teosten suunnittelu alkaa? Tuleeko ikinä eteen tilanteita, että alussa luotu suunnitelma muuttaa muotoaan työn edetessä?

Pääasiassa maalaan öljyllä ja siihen aina palaan, vaikka välillä tekisin muilla tekniikoilla. Työskentelyni on ollut sarjapainotteista eli minulla on ajoittain jokin teema, jota teoksissani käsittelen ja joka rajaa teosteni kuva- ja jopa värimaailman. Tällä hetkellä olen ravistelemassa pois vanhoja maneerejani ja tekemässä abstrakteja teoksia, joissa minulla ei ole selkeää visiota kun aloitan. Maalausprosessi saa viedä teosta, ja teoksesta tulee kerros kerrokselta etenevä innostava matka ja seikkailu.

Pelkäätkö koskaan, että luovuus ja ideat loppuisivat?

Olen kokenut luovan tyhjiön urani alkuvaiheessa, kun oli mennyt liian lujaa. En ollut osannut rajata työ- ja vapaa-aikaa, ja niin taiteellinen työskentely veikin mehut pitkäksi toviksi. Tauon aikana jouduin rakentamaan identiteettini uusiksi: kuka olen ja mitä haluan. Lasten syntymien kautta työskentelytauko on tullut luonnollisesti jolloin on taas saanut aloittaa puhtaalta pöydältä, kun inspiraatio on tullut. Nyt vain haaveilen siitä, milloin on aika laittaa isommat kierrokset taiteelliseen työskentelyyn.

Onko jokin erityinen taiteen tyylisuunta tai jonkun tietyn taiteilijan teos, joka puhuttelee sinua erityisen paljon? Ketkä ovat omia esikuviasi?

En osaa nimetä ketään erityisesti, vaikka onkin paljon taiteilijoita, joita katson ylöspäin. Edesmenneitä sekä nykytaiteilijoita.

Mitkä koet olevat kuvataiteilijan työn suurimmat haasteet?

Toimeentulo, tietenkin. Ammattitaiteilijana menoja riittää, ja eläminenkin maksaa. Apurahan saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Pahimpina aikoina miettii omaa ammatinvalintaa, mutta jotenkin niistäkin ajoista selviää. Jokainen teosmyynti puolestaan tuottaa suurta mielihyvää ja iloa.

Olet pitänyt monia omia näyttelyitä sekä ollut mukana useissa yhteisnäyttelyissä. Jännitätkö enää muiden antamia palautteita, ja vaikuttavatko ne tuleviin töihisi?

Kuvataidekenttä elää digitaalisessa murroksessa ja on mielenkiintoista saada elää tätä aikaa, kun näyttelyiden sijaan taide kohtaa helpommin yleisönsä verkossa. Se oli nähtävissä jo ennen koronaa, mutta tuntuu, että viimeistään kevään jälkeen taide on tehnyt ison digiloikan. Uskon, että näyttelyissäkin vielä yleisöä käy sillä taide kuuluu esille ja livenä koettavaksi mutta on myös hyvä, että taide pyrkii tavoittamaan yleisön siellä missä ihmiset tänä päivänä ovat, eli somessa. Esimerkiksi itselläni ammatillisten somekanavien avulla vastaanotto näille uusille teoksille on ollut hyvin myönteistä ja myyntiä on tullut, vaikka ne eivät ole olleet esillä muualla kuin bittimaailmassa. Palaute tulee nopeasti ja sitä myös saa helpommin, kun ihmiset voivat olla taiteilijaan suoraan yhteydessä. Näen tämän hyvin positiivisena muutoksena.

Minkä neuvon antaisit kuvataiteilijan urasta haaveileville nuorille?

Kannattaa muistaa, että jokaisen taiteilijan tarina on erilainen, siksi vertailu on turhaa. Kaikkein tärkeintä on olla oma itsensä ja luoda taidetta omasta sisimmän palosta.

Kuka?

Annuli Viherjuuri

Nimi: Annuli Viherjuuri

Ikä: 36

Ammatti: Kuvataiteilija

Asuinpaikka: Kokkola

Perhe: Aviomies, kolme lasta

(Sini Sulkakoski)

Onnea on pienet tavoitteet

Seuraavaksi en tarkastele vuotta 2020 globaalista näkökulmasta, vaan ihan vain oman työelämän näkökulmasta. Tämä vuosihan pääsi yllättämään positiivisesti, mitä työasioihini tulee. Vuosi sitten ajattelin, että joudun laittamaan taiteellisen työskentelyni täysin taka-alalle, ja keskittymään vain vanhempainvapaaseen, kun nelihenkisestä viisihenkiseksi perheeksi on iso muutos ja vauva-arki ottaa aikansa. 

Ajattelin, että vuosi 2020 ei tule näkymään työhistoriassani millään tasolla. Yhtään teosta ei tule syntymään, minkä taakse merkitsen valmistumisvuodeksi tämän. Hauskaa saada olla väärässä. 

Ei niitä teoksia mitään suurta määrää syntynytkään, mutta jotain merkittävää syntyi kyllä. Aluksi työstin vielä kevät-talven ja kevään mittaan Lohdun pesiä. Sitten, olin maalaamassa erästä, ja tuntui, että nyt sarja on tullut päätökseen, nyt olen tullut kylläiseksi. Oli aika antaa uuden tulla. 

Kesällä tein paljon ajatustyötä iltaisin lasten käytyä nukkumaan. Istuin terassilla ja kirjoitin, muistikirjan pullolleen mietteitä inspiraatiosta, joka kupli sisälläni. Keräsin rohkeutta uuteen ilmaisuun, ja niin sitten rohkaistuin kokeiluihin, luonnoksiin, pieniin guassimaalauksiin.

Kun elokuussa syksyn kiireet alkoivat, en enää malttanut olla maalaamatta öljyllä, ja uutta alkoi syntyä. 

Sain jo sen verran tätä uutta materiaalia syntymään, että päivitin Kuvataiteilijamatrikkelin esittelyni ajantasalle. Jes!

https://kuvataiteilijamatrikkeli.fi/taiteilija/annuli-viherjuuri

Joskus on siis vain hyvä, että pitää omat tavoitteet riittävän pieninä - sitten voikin yllättää itsensä positiivisesti, kun tavoitteet ylittyvät roimasti. 

Flow ja kaamos

 

 

Kaamosaika tuntuu tänä vuonna lipuvan ohi leppoisasti, ja luulen että juuri maalaustyölläni on osuutta asiaan. Pääsen työhuoneella kaamosta pakoon ihanaan omaan maalausmaailmaan, joka antaa virtaa. Saan leikkiä värillä ja viivalla, luoda uudenlaista pintaa. Olen kokenut jo useamman flow-tilan näiden teosten parissa.

 

Toiveajattelua, 2020, öljy kankaalle, 110 cm x 130 cm

 

Runsain määrin, 2020, öljy kankaalle, 110 cm x 140 cm

 

Onneksi tuli opeteltua hampurilaispaketointi, josta viime postauksessa kerroin, kun seuraavaksi pääsin paketoimaan teosta uuteen kotiinsa Saksaan. Nyt kaikki 3 alkusyksystä valmistunutta abstraktia öljymaalausta on myyty, mikä upea vastaanotto tälle uudelle ilmaisulle! Iso kiitos!

 

Ensilunta ja hampurilainen

 

Loppukeväästä lähtien olen haaveillut kookkaiden öljymaalausten maalaamisesta, mutta aika ei tuntunut otolliselta sen haaveen vielä toteutua.  Mutta sitten päätin antaa inspiraatiolle periksi ja aloin valmistaa kookkaampaa maalauspohjaa. 

 

Ensilumi tuli käymään ulkona, ja työhuoneella maalasin suurella innolla. Oli ihanaa!

Olin hankkinut ensimmäistä kertaa kokeiltavaksi öljyväripuikkoja, ja ne toivat työskentelyjälkeen uudenlaista ilmettä. Vähän sellaista rosoisuutta. Puikot toimivat hyvin muun maalaustyön ohessa.

Yksi uusista abstrakteista öljymaalauksista lähti taas uuteen kotiin, ja tällä kertaa opettelin tekemään ns. hampurilaispaketin. Pakkasin siis teoksen kovalevyjen väliin ja suojasin vaahtomuovilla reunat. Tuli tukeva ja hyvin suojaava paketti. Tämä paketoimistapa suojaa isompia taidelähetyksiä niin kotimaahan kuin ulkomaille.

 

Tällä hetkellä nautin työstäni todella. On inspiroivaa päästää irti vanhasta ja antaa teoksen kertoa, millaiseksi se haluaa tulla. Haaveilen työajan lisääntymisestä, ja haluan uskoa että se vielä kohta toteutuukin. Sitten täytyy miettiä hoitokuviot lapsille uusiksi, mutta luotan siihen että asioilla on tapana järjestyä.