Pikavisiitillä Tankarissa

Poikkesin majakkasaari Tankarissa viime maanantaina. Samaan aikaan sinne lähti myös joukko retriittiläisiä ja meidät aluksenamme toimi vanha meripelastusvene. Merellinen Kokkola näyttäytyi taas hurmaavana. Tuuli yltyi mitä lähemmäs saarta pääsimme, mutta maisemat olivat upeat. Tilat veneessä olivat pienet ja kuljetin taulun sylissäni, ja vierustoverini ystävällisesti piteli taidekorttilaatikkoa.

Hyppäsin maissa kyydistä ja huikkasin kuljettajalle, että tulen vielä samalla kyydillä takaisin, älä lähde ilman minua. Hän vähän hölmistyi ja sanoi, että juo vain kahvin ja lähdetään sitten. Tuli kiire kahvilaan viemään kantamukset ja sain maalauksen jo seinälle. Siellä Hiljaisuuden hoiva antaa esimakua tulevasta kesän näyttelystä. Paikka on haastava, pieni kahviotila, mutta eiköhän siitä hyvä vielä tule. Teokset tulevat tilan väliseinille, kun Tankarin historiasta kertovat julisteet otetaan näyttelyn ajaksi pois.

Oli ajatuksena ottaa jokunen kuva paikan päältä, mutta maissa tuli oltua niin pieni hetki, että unohdin kuvaamisen tyystin. Paluumatkan istuin kuljettajan hytissä ja juttua riitti. Sainpa olla lämpimässä ja muistin reppueväät. Paatti keinui jonkin verran, joten eväitä söin vain vähän. Oli ihana pieni irtiotto arjesta kuitenkin, merellä on mukavaa. Työmatka voi olla tällainenkin.

Hauras arvokas mittatilauksena

Hauras arvokas
2019, öljy kankaalle, 120 cm x 100 cm

Alkuvuodesta Antiikki ja Taide -lehti julkaisi ison artikkelin Taidemaalariliiton Teosvälityksestä. Jutun yhteydessä oli muutamia teoskuvia tapahtumaan osallistuvilta taiteilijoilta, joista yksi sattui olemaan omani. Sain ilahduttavan yhteydenoton pariskunnalta, joka oli nähnyt kuvan lehdessä ja halusi tilata minulta jotain vastaavaa mutta heidän seinälleen sopivan kokoista.

Minusta oli oikein mukava tehdä vielä pystyversio tästä. Teos saa vielä kuivua työhuoneellani kesäkuun alkuun ennen toimitusta, mutta tilaajat ovat teoskuvan nähtyään ilmeisen tyytyväisiä tilaukseen.

Huomenna pääsen pyörähtämään Tankarissa, kun vien sinne jo yhden teoksen esimakua antamaan näyttelystä sekä noita vanhempia taidekortteja myyntiin. Siitä reissusta lisää seuraavassa postauksessa.

Keväistä ahkeruutta

Sairastaminen otti koville ja toipuminen kesti kauemmin kuin olin toivonut. Mutta kuinka ihanaa olikaan, kun lopulta koki jaksavansa perusarkea ja sen haasteita!

Tankarin majakkasaareen tuleva pieni kesänäyttely on jo hyvällä mallilla. Toukokuussa viedään sinne jo 'Hiljaisuuden hoiva' antamaan esimakua heinäkuussa alkavasta näyttelystä. Kehystytin jo sen valmiiksi. Tämä ei ole ollut mitenkään tyypillistä minulle, että kehystytän omia teoksiani näyttelyyn, mutta nyt se tuntui hyvältä ajatukselta. Etenkin kun kokkolalaisesta kehystysliike Vihinpuusta löytyi juuri mielikuvaani vastaavaa kehyslistaa.

Aloitin muutenkin yhteistyön Vihinpuun kanssa. Heidän taidemyynnistään löytyy nyt taidettani, tällä hetkellä siellä on pari teostani ('Kätkeytyvä' sekä 'Älä pelkää särkymistä'). Jospa sitäkin kautta taiteeni tulisi kokkolalaisille tutummaksi.

Antiikki ja Taide -lehdessä alkuvuodesta ollut teoskuvani poiki minulle yhden kookkaan mittatilaustyön, ja olen jo aloittanut sen parissa samalla kun olen hionut Tankarin näyttelyä valmiimmaksi. Samaan aikaan työstön alla jotain kookasta ja jotain pientä.

Käyttämäni öljyväritekniikka on hidas ja lopputulokseen pääseminen vaatii useamman maalikerroksen ja päivien kuivumiset välissä. Olen niin tottunut siihen, eikä se hitaus ole itseäni häirinnyt oikeastaan kuin nyt vasta tänä keväänä. Niinpä kaivoin kaapin perukoilta sinne unohtuneet guassivärit A4-kokoisen akvarellipaperin ja kokeilin, olisiko tässä minulle vaihtelua.

Niin kun minä öljyvärejä rakastankin, taisin ihastua myös tähän tekniikkaan. Niin nopeaa ja vaivatonta! Kerroksellisuus säilyy, mutta samalla saa tehdä peittävää. Luulenpa että jatkossa teen näitä lisää. Kannatti kokeilla.

Odottamaton työmatka

Joskus elämä osaa yllättää ja piristää positiivisesti. Viikonloppuna avautui Taidemaalariliiton Teosvälitys Kaapelitehtaalla ja jo sunnuntaina minulle soitettiin, että molemmat teokseni on myyty, mutta pääsisinkö paikkaamaan toisesta pienet kuljetusvauriot. Samalla saisin toimittaa paikan päälle uudet teokset myyntiin. Joten ei muuta kuin junalippuja ostamaan ja yllättävää työmatkaa suunnittelemaan.

Maanantai alkoi hurjan aikaisella herätyksellä. Piti ehtiä käydä työhuoneella pakkaamassa teokset lähtövalmiiksi ja napattua tarvittavat maalaustarvikkeet korjaustöihin. Teospaketit mahtuivat juuri sopivasti junan matkalaukkutilaan, onneksi.

Seuraava juttu oli saada paketit rautatieasemalta Kaapelitehtaalle, enkä olekaan aiemmin ottanut Helsingissä taksia. Kuljettaja oli maahanmuuttajataustainen mies, joka oli toiminut vasta 3 kk Helsingissä taksikuskina. Määränpää ja osoite tuottivat vaikeuksia, mutta perille pääsin kuitenkin. Hän kun luuli, että haluan jonnekin isoon kappeliin ja minun oli helpointa kirjoittaa osoite hänen gps:ään.

Teosvälitys oli kyllä taas ihanan pursuava kokemus! Halli täynnä upeaa maalaustaidetta. Uudet teokseni löysivät paikkansa yhdeltä sermiltä. Nämä siis:

Älä pelkää särkymistä
2018, öljy kankaalle, 80 cm x 80 cm

Kätkeytyvä
2018, öljy kankaalle, 55 cm x 45 cm

Arat haaveet
2018, öljy kankaalle, 80 cm x 100 cm

Kaapelitehtaalta lähdettyäni seuraava etappi työmatkalla odotti Espoossa. Sain nimittäin aamulla junassa istuessani yhteydenoton toisen teoksen ostajalta, joka on hankkinut taidettani aiemminkin. Hänen asiansa koski samaa, eli jos joskus pääsisin paikkaamaan kuljetusvauriot tästä uudesta hankinnasta. Eipä parempaa ajankohtaa olisi voinut ollakaan, saisin hoidettua senkin asian samalla reissulla! Poikkesin vain taidetarvikeliikkeessä hankkimassa sopivaa väriä kyseisen teoksen korjaamiseen ja lähdin Leppävaaraan, josta minut haettiin tähän hienoon espoolaiseen yksityiskotiin.

Ostaja kertoi, että olivat viikonloppuna käyneet Teosvälityksestä, eivätkä mitenkään erityisemmin lähteneet juuri minun teostani sieltä hankkimaan, mutta siellä kierrettyään totesivat että minun maalaukseni nyt vain oli paras ja heille juuri sopiva, siis pakko hankkia. Tuntui sanattoman vaikuttavalta ja kiitolliselta nähdä taidettani heidän kauniin kotinsa seinillä paraatipaikoilla ja tälle kolmannellekin kookkaalle teokselle on jo paikka tiedossa, kunhan paikkaukseltaan ehtii kuivua.

Olin hankkinut junalipun paluumatkalle vasta tiistaille illalle, jotta ehtisin nauttia vielä kaupungin taidetarjonnasta enemmän. Tällä kertaa Galleria Forsblomin näyttelyt antoivat minulle elämyksen. Ensin Marjatta Tapiolan rajut, jopa brutaalit taidehistoriasta kumpuavat raamatulliset maalaukset hyppivät silmille.

Kävin rauhoittamassa mieltä seesteisten väriharmonioiden parissa, kun toisessa näyttelytilassa oli ruotsalaisen Jesper Nyrénin värikompositioita. Huomasin olevani sävy sävyyn niiden kanssa.

Studiotilan taiteilijan Jenni Ropen leikkisät mobiilit myös ihastuttivat.

Omaa taidetarvikevarastoa tuli myös tällä työmatkareissulla täydennettynä. Monin tavoin hyödyllinen matka siis. Vaikkakin kai pitää paljastaa, että lähdin reissuun aivan puolikuntoisena, sunnuntaina oli kuumetta, ehkä reissun aikanakin. Otinkin niin rauhallisesti kuin pystyin, vaikkei ehkä siltä kuulostakaan.

Onnea on huolehtiva aviomies joka patisti minut lisäravinneostoksille ja hengitysteitä avaavia pastilleja tuli imeskeltyä monta vuorotellen. Onneksi inkiväärillä tehostetut vihersmoothiet ovat muodissa, sellainen maistui kun muuten ruokahalu pysyi poissa.

Löytääköhän joku noista uusista Teosvälitykseen viedyistä teoksista vielä tapahtuman aikana kodin? Uutta työmatkaa ei ainakaan ole luvassa, sillä näihin teoksiin ei tullut kuljetusvaurioita lainkaan. Jospa tästä pian tervehdyn ja perusarki rullaa taas.

Teosvälitys lähestyy

Suomen suurin kuvataidetapahtuma Taidemaalariliiton teosvälitys tulee taas. 600 taiteilijaa - 1700 taideteosta. Mukana myös pari kookasta maalausta minulta.

9.3.-17.3.2019

Kaapelitehdas, Merikaapelihalli
Tallberginkatu 1 C, 00180 Helsinki
Avoinna: ma–pe 12–18, la–su 11–17. Vapaa pääsy.
Yleisöesittelyt lauantaisin ja sunnuntaisin klo 12 ja 14. Tervetuloa!

Teoskuvia: www.painters.fi/teoskuvia 
Kuvia myynnissä olevista teoksista.

Hauras arvokas
2018, öljy kankaalle
110 cm x 140 cm

Surun hoiva
2018, öljy kankaalle
110 cm x 140 cm


Uusimmassa Antiikki ja Taide -lehdessä on juttua tästä joka vuotisesta suurtapahtumasta, ja myös kuva Hauras arvokas -teoksestani pääsi lehteen.

Kesällä Tankariin

Sain kutsun pitää näyttely tulevana kesänä Tankarissa. Ihanaa. Majakkasaari Kokkolan edustalla on hieno ja uniikki paikka taidenäyttelylle. Teokseni pääsevät esille Tankarin kahvilan seinille ja saaren pientä kokoa kunnioittaen myös maalaukseni pysyvät maltillisen kokoisina.

Esille tulee uusia tekeillä olevia teoksia. Yritän olla paljastamatta sosiaalisessa mediassa kuvia näistä kevään mittaan syntyvistä töistä ennen näyttelyä, jotta kokonaisuus pysyy tuoreena.

Hiljaisuuden hoiva, jonka kuvaa mainonnassa käytetään, saapuu saareen esille jo toukokuun lopulla esimakua antamaan tulevasta näyttelystä. Avajaisia juhlitaan Helene Schjerfbeckin ja Suomen kuvataiteen liputuspäivänä 10.7. Näyttelyn aikana Tankarissa järjestetään myös konsertteja.

Paljon on työtä tehtävänä vielä, mutta ilolla ilmoitan jo tästä. Jos joku miettii tulevan kesän reissuja, on tässä mukava merellinen kotimaan matkailuvinkki (www.tankar.fi).

Avajaistunnelmaa ja tuunauksia

Pietarsaaren Tupakkamakasiinilla avattiin Pohjalaisen Taiteilijaliiton vuosinäyttely, ja minulta päätyi esille "Älä pelkää särkymistä" sekä "Arat haaveet". Yhteisnäyttelyt ovat ripustuksellisesti aina haastavia, kun teosten kirjo on laaja ja tyylisuunnat risteilevät, mutta minusta ripustus oli onnistunut niissä puitteissa kuin voi.

Jokaisella 31 taiteilijalla oli teoksilleen oma rauha, eivätkä teokset riidelleet tai syöneet toisiltaan huomiota. Teoksia karsittiin ripustuksessa isolla kädellä, mikä oli oikein järkevää. Kaikki saivat tilansa. Näyttely on pystyssä vielä 2.3.2019 saakka.

Surun hoiva
Care of Sorrow
2018, oil on canvas
110 cm x 140 cm

"Surun hoiva" palasi Helsingin reissulta takaisin ja se kärsi pienesti kuljetuksista. Ei mitään vakavaa, mutta sellaista kuitenkin, että paikkailin sitä heti sen työhuoneelle saatuani. Kun näin sen syksyllä ripustettuna gallerian seinällä, koin heti että tuon keskusalueen haluan tummaksi, tummemmaksi kuin mitä olin tehnyt. Niinpä se sai kokea taiteilijan tuunausvimman, eikä se ollut ainoa. Tarkastelun alle joutuivat ja pieniä muutoksia kokivat myös nämä alla olevat, joista myös tuoreet kuvat:

Hauras arvokas
Fragile Precious
2018, oil on canvas
110 cm x 140 cm

Kätkeytyvä
Hiding
2018, oil on canvas
55 cm x 45 cm

Herkkyys ei koskaan kivety
Sensitivity never petrify
2018, oil on canvas
80 cm x 100 cm


Näin voi käydä, kun saa etäisyyttä jo valmiisiin töihin ja ottaa ne uudelleen tarkasteluun myöhemmin. Milloin teos on varmasti valmis?

Hiljaisuuden hoiva

Hiljaisuuden hoiva
2019
öljy kankaalle, 55 cm x 45 cm

Vuoden ensimmäinen teos valmistui jo. Olin tosin aloittanut sen jo loppuvuodesta, mutta se sai päällimmäiset maalikerrokset tämän vuoden puolella. Ehdin joululomaillakin välissä.

Pohjalaisen Taiteilijaliiton vuosinäyttely alkaa pian, tarkalleen 17.1.-2.3.2019 Pietarsaaren Tupakkamakasiinissa. Minultakin on tulossa teoksia sinne tästä uudesta Hiljaiset varjot -teossarjasta. Mukavaa näyttelytoimintaa siis jo heti näin alkuvuodesta.

Muun muassa "Älä pelkää särkymistä" tulee esille:

Muistikirjan kätköistä

Älä pelkää särkymistä
2018
öljy kankaalle, 80 cm x 80 cm

Kätkeytyvä (viimeistelemätön)
2018
öljy kankaalle, 55 cm x 45 cm

Minulle on luontainen tekninen maalausprosessi etenee tällä hetkellä niin, että ensin hahmottelen figuurin sijainnin ja mittasuhteet haalealla värillä, ja sitten keskityn maalaamaan hahmon ympärillä olevaa maailmaa yrityksen ja erehdyksen kautta. Etsin oikeaa rakennetta kerros kerrokselta, ja kun se alkaa tuntua oikealta, pyrin saavuttamaan värisävyille harmonisen tasapainon. Sitten on vuorossa figuurin muotojen nostaminen ja lopuksi kokonaisuuden viimeistely. Tämä siis teoksissa, joissa ihmishahmo esiintyy.

Näin teknisesti. Ideat teoksiin kypsyvät vähitellen, ja tähän työskentelyyni kuuluu myös, että kirjoitan paljon ajatuksiani ylös. Se selkeyttää paljon ja toisaalta myös ruokkii uusia ideoita. Saatan pyöritellä pitkään teosten nimiä, ja maalausprosessin edetessä tuo nimi voi muuttua monta kertaa ennen lopputulosta.

Nimellä onkin tärkeä merkitys varsinkin näiden uusien teosten kohdalla. En osaisi kuvitella, että jättäisin jonkun näistä kokonaan vailla nimeä, sillä niin tärkeässä roolissa se nimeäminen on, oma prosessinsa. Ja siinä muistikirjassa minulla on monta inspiroivaa nimeä vielä kehittymässä ja vailla toteutusta.

Hiljaiset varjot eivät kuki

Hauras arvokas

Mureneva

Surun hoiva

Lohdun pesä

Herkkyys ei koskaan kivety

Hiljainen melankolia

Arat haaveet


Nyt kun uutta teossarjaa olen saanut jo hyvälle alulle ja menneen syksyn aikana jo useamman teoksen valmiiksi, on tullut todettua, että alkuperäinen työnimi tälle teossarjalle ei enää toimi. "Kukkivat varjot" oli luontainen jatkumo "Kukkivan maan laululle", edelliselle teossarjalle, jota viime talven aikana työstin. Nyt kuitenkin on käynyt niin, etteivät maalaukseni kukikaan enää, varjotkaan. Kyyneleitä, sirpaleita, murenevaa ja kaikenlaista haurasta saa maalikerroksiin upotettua, mutta kukkimaan ne eivät suostu. Olkoon sitten niin.

Varjot ovat kyllä oleellisessa osassa tässä uudessa sarjassa, ja olen maalannut niistä tummimmat ikinä. Teokset saavat kontrastinsa varjojen synkästä syvyydestä. Hiljaisuus tuntuu kannattelevan sarjan teoksia, se ympäröi kaikkea. Tässä hiljaisuuden teemassa haluan viipyillä jatkossakin. Siksi sarja saakoon uudeksi nimekseen "Hiljaiset varjot".