Kokkola-lehti 10.7.

Herkkää taidetta merellisessä maisemassa

Perjantaina avautuu Majakkasaari Tankarin kahvioon kesänäyttely. Näyttely on avoin kuukauden ja sen aikana järjestetään Tankarin kirkossa kolme konserttia.

Kesänäyttelyn taiteilijaksi on valittu kokkolalainen Annuli Viherjuuri. Näyttelyä luotsannut Kristina Klingenberg on iloinen taiteilijavalinnasta ja kertoo jo pidemmän aikaa pitäneensä Viherjuuren kädenjäljestä. Myös valittu paikka on hänen mielestään kaikin puolin sopiva.
- Pieni kahvio on mieluisa paikka Viherjuuren taiteelle, joka ilmaisee paljon tunteita. Tankarin kirkkokin on pieni, joten ihmiset pääsevät lähemmäksi esiintyjiä.
Avajaispäivää edeltävänä torstai-iltana on aika ensimmäiselle konsertille, jossa Joanna Hanhikoski on soittamassa selloa ja hänen isänsä Ari Hanhikoski alttoviulua. Viherjuuren puoliso, Tuomo Viherjuuri soittaa alttotorvea ja laulaa. Klingenberg kertoo konsertteihin olevan helpointa tulla omalla veneellä.
Hän uskoo näyttelyn saavuttavan monia ihmisiä, niin kokkolalaisia kuin muualtakin Tankariin saapuneita veneilijöitä. Näyttelyn avajaisia jouduttiin siirtämään keskiviikosta kovan tuulen vuoksi.

Kokkolalainen taiteilija Annuli Viherjuuri on pitänyt näyttelyitä aikaisemminkin Kokkolassa, Galleria Artistassa ja K. H. Renlundin museossa. Hän on opiskellut Kankaanpään taidekoulussa ja valmistumisestaan asti tehnyt taidetta.
- Kun valmistuin reilu kymmenen vuotta sitten, elettiin taiteessa nousukautta. Nuoria taiteilijoita sponsoroitiin ja heidän töitään ostettiin. Tuolloin minut valittiin Taidekeskus Salmelan kesän Nuoreksi taiteilijaksi. Vähän sen jälkeen seurasi työuupumus. Olin nuori ja vielä etsimässä itseäni, kertoo Viherjuuri.
Viherjuuri on lapsesta asti pitänyt piirtämisestä ja hänen lähisuvustaankin löytyi osaamista.
- Kun olin lapsi, vaari teki paljon käsillään kaikkea, nikkaroi ja piirsi. Hänellä oli pieni verstas talonsa yhdessä ikkunallisessa komerossa, joka oli kuin aarreaitta minulle, muistelee Viherjuuri.
Näyttelyitä Viherjuuri pitää tasaisin väliajoin. Tasapaino kotiäidin roolin ja työn tekemisen välillä on löytynyt, kun on oppinut rajaamaan työtaakkaa.
- Tätä projektia on ollut hyvä tehdä, koska tässä on ollut mahdollista tehdä niillä resursseilla kuin milloinkin kykenen.

Tankarin näyttelytöihin aihe Viherjuurella kumpusi omasta elämästä ja menneistä rankemmista vuosista. Teoksissa käsitellään ihmisen syviä tuntoja, kun haavoittumisen pelko ja elämän pettymykset laittavat kohtaamaan oman pienuutensa. Ne rakentuvat yhden ihmishahmon ympärille.
- Teoksissa on melankoliaa, mutta ei sellaista, mikä säikäyttäisi katsojan. Teossarjan kantava teema on kuitenkin toivo ja kuinka lohdun pesän suojiin voi käpertyä hiljentymään. Itselleni tämä on ollut kuin terapiaa, Viherjuuri selventää.
Öljymaalausten rinnalle taiteilija on tämän projektin aikana löytänyt guassimaalauksen.
- Kärsivällisenä ihmisenä pidän hitaasti valmistuvasta öljyllä maalaamisesta, mutta guassivärejä aion ehdottomasti käyttää jatkossakin.
Viherjuuri toivoo, että Tankarin näyttely tekee hänen taiteestaan tutumpaa paikallisille.

Anu Jylhä

Ripustusta ja mökkeilyä Tankarissa

Kova pohjoistuuli muutti suunnitelmia, mutta pääsin keskiviikkona kuitenkin saareen, vaikka isot aallot tekivätkin matkanteosta kuin huvipuistoelämyksen. Teokset löysivät paikkansa kahvilan seiniltä ja paljaat hirret teosten taustana toimivat yllättävän hyvin. 

Sitten olikin aika vaihtaa vapaalle, ja sain perheeni kanssa mökkeillä saaressa pari päivää. Tuuli tyyntyi ja Tankar antoi parastaan. Kuljimme poluilla ja kallioilla, lapset saivat puljata pienellä hiekkarannalla ja vietimme ihanaa kesäelämää.

 

Löydätkö kuvasta lampaita?

Ennen lähtöä ehdimme pitää vielä viralliset avajaiset näyttelylle. M/S Jenny kulki vihdoin ja toi saareen suuren joukon turisteja. Harva heistä oli tullut juuri avajaisten takia, mutta muutama oli tästä tietoinen ja yleisöä saimme. Alttoviulu & sello tekivät tilaisuudesta juhlavan.

Näyttely on pystyssä 10.8. asti. M/S Jennyn aikataulut löytyvät Kokkolan matkailun sivuilta.

Tankarin näyttelyteokset

Tässä listattuna Tankarin kahvilassa esillä olevat teokset. Varaukset ja myynti tapahtuu suoraan kauttani, eli minuun vain rohkeasti yhteyttä, jos jokin teoksista kolahtaa. Koroton osamaksumahdollisuus.

Lohdun pesä
2019, guassi paperille, A4
kehystetty
275 €

Käpertyvä
2019, guassi paperille, A4
kehystetty
275 €

Hiljenevä
2019, öljy kankaalle, 42 cm x 32 cm
kehystetty
550 €

Vaikeneva
2019, öljy kankaalle, 40 cm x 30 cm
kehystetty
550 €

Kiteytyvä
2019, öljy kankaalle, 40 cm x 30 cm
kehystetty
550 €

Aran pesä
2019, öljy kankaalle, 40 cm x 30 cm
kehystetty
550 €

Viipyilevä melankolia
2019, öljy kankaalle, 45 cm x 60 cm
kehystetty
800 €

Hiljaisuuden hoiva
2019, öljy kankaalle, 55 cm x 45 cm
kehystetty (samanlaiset kehykset kuin muissakin näyttelyn öljymaalauksissa)
MYYTY

ÖT 7.7.

"Annuli Viherjuuri i sin ateljé och med sin senaste serie oljemålningar på väggen bakom sig"
(foto: Jessica Poikkijoki)

Tässä eilen julkaistu Österbottens Tidningin artikkeli Tankariin tulevasta näyttelystä.

HUOM! Pohjoistuulen takia MS Jenny ei kulje vielä keskiviikkonakaan, joten konsertti järjestetään torstai-iltana ja avajaiset siirtyvät perjantaille klo 14.

Tröstens näste snart på Tankar
- Konst gör också konstnären gott, säger bildkonstnären Annuli Viherjuuri. Att måla verken som hon ska föra ut till Tankar var en slags terapi.

Karleby. För två år sedan under Konstrundan gjorde Kristina Klingenberg ett besök i Annuli Viherjuuris ateljé i stadsdelen Neristan i Karleby. Hon tyckte om vad hon såg där.
När hon frågade om den inflyttade Karlebykonstnären hade lust att ställa ut på ön Tankar fick hon genast ja till svar.
- Kristina önskade sig inte havslanskap, säger Annuli Viherjuuri.
Vilket var tur, för det är inte vad Annuli Viherjuuri målar. Hon gör snarare inre landskap.
- Jag arbetar med serier av verk. När jag började med den här serien arbetade jag rätt stort, men när hon bad mig ställa ut i café på Tankar insåg jag att jag behövde göra några mindre verk som skulle passa in där.
Arbetsnamnet för serien har varit "Hiljaiset varjot", stilla skuggor, men hon har övervägt att kalla den för "Lohdun pesä", tröstens näste.
- Tanken på tröstens näste löpte som en röd tråd genom mitt arbete. Människan kan befinna sig mitt i en storm, aningen inombords eller rent fysiskt, och ändå uppleva sig vara trygg. Det är möjligt att uppleva sinnefrid trots att man går igenom svårigheter.

Hon liknar sit arbete med serien vid en slags terapi.
- Jag har själv haft svåra perioder under de senaste åren. Jag upplever att min inspiration nu kommer ur dem. Konst gör också konstnären gott. Den är en slags självterapi.
Innan hon började göra mindre målningar hade hon aldrig målat i svart. Men nu behövdes också svärtan i bilderna, för att ge kontrast och styrka.
När hon började måla "Aran pesä", Den känsliges näste, visste hon inte varför det namnet kändes rätt. Efter ett tag förstod hon att målningen handlar om rädslor inför framtiden och om upplevelsen av att kunna vila tryggt, trost rädslorna.
När Kristina Klingenberg fick höra om temat tyckte hon att det passade perfekt för Tankar.
- Människans utsatthet och litenhet kommer fram i hennes verk, precis som det också i verkligheten gör här på havsomslutna Tankar. Litenhet på ett positivt sätt, där det ändå finns en grundtrygghet, säger Kristina Klingenberg.

"Annuli Viherjuuris oljemålnig på duk, "Aran pesä", är till storleken 40x30 centimeter. För henne är det att arbeta smått." (foto: Annuli Viherjuuri)

Vernissage för utställningen blir det onsdagen den 10 juli klockan 14.30. Konstnären finns då själv på plats och Joanna Hanhikoski spelar cello.
Under utställningstiden ordnas tre konserter i Tankar kyrka. Samma kväll som utställnigen öppnas sjuger Annuli Viherjuuris make, Tuomo Viherjuuri, i kyrkan.
Joanna Hanhikoski spelar cello och Ari Hanhikoski spelar altviolin.
Den 24 juli är det Markku Hekkala som sjunger och Julia Hansson som spelar dragspel.
Den 7 augusti spelar Christian Ahlskog klavikord, dessutom uppträder en vokalensemble.
Protektet Konst och musik på Tankar har fått stöd av Stiftelsen Kulturfonden för Gamlakarlebynejden och Karleby stad. Det stöds också av Karleby Turism.

Kristina Klingenberg berättar att hon fortfarande söker sponsorer för att kunna ordna båtttransport till de två senare konsertkvällarna.
- Evenemangen pä Tankar är småskaliga och man måste vara beredd på att ta ekonomiska risker.
- Jag tycker själv om småskaliga evenemang och överraskningar. För någon seglare eller båtfarare kan det bli en överrasking med konsert eller utställning mitt ute i havsbandet.
Själv har Klingenberg varit ute på Tankar sedan maj månad. Det är möjligt nu, när hon inte längre är aktiv tjänst i Karleby svenska församling.
- Det är en bra miljö för människan att vistas i och hit ut vill man bara ta med sig bra saker, som konstupplevelsen och god musik.

Jessica Poikkijoki

Pikavisiitillä Tankarissa

Poikkesin majakkasaari Tankarissa viime maanantaina. Samaan aikaan sinne lähti myös joukko retriittiläisiä ja meidät aluksenamme toimi vanha meripelastusvene. Merellinen Kokkola näyttäytyi taas hurmaavana. Tuuli yltyi mitä lähemmäs saarta pääsimme, mutta maisemat olivat upeat. Tilat veneessä olivat pienet ja kuljetin taulun sylissäni, ja vierustoverini ystävällisesti piteli taidekorttilaatikkoa.

Hyppäsin maissa kyydistä ja huikkasin kuljettajalle, että tulen vielä samalla kyydillä takaisin, älä lähde ilman minua. Hän vähän hölmistyi ja sanoi, että juo vain kahvin ja lähdetään sitten. Tuli kiire kahvilaan viemään kantamukset ja sain maalauksen jo seinälle. Siellä Hiljaisuuden hoiva antaa esimakua tulevasta kesän näyttelystä. Paikka on haastava, pieni kahviotila, mutta eiköhän siitä hyvä vielä tule. Teokset tulevat tilan väliseinille, kun Tankarin historiasta kertovat julisteet otetaan näyttelyn ajaksi pois.

Oli ajatuksena ottaa jokunen kuva paikan päältä, mutta maissa tuli oltua niin pieni hetki, että unohdin kuvaamisen tyystin. Paluumatkan istuin kuljettajan hytissä ja juttua riitti. Sainpa olla lämpimässä ja muistin reppueväät. Paatti keinui jonkin verran, joten eväitä söin vain vähän. Oli ihana pieni irtiotto arjesta kuitenkin, merellä on mukavaa. Työmatka voi olla tällainenkin.

Hauras arvokas mittatilauksena

Hauras arvokas
2019, öljy kankaalle, 120 cm x 100 cm

Alkuvuodesta Antiikki ja Taide -lehti julkaisi ison artikkelin Taidemaalariliiton Teosvälityksestä. Jutun yhteydessä oli muutamia teoskuvia tapahtumaan osallistuvilta taiteilijoilta, joista yksi sattui olemaan omani. Sain ilahduttavan yhteydenoton pariskunnalta, joka oli nähnyt kuvan lehdessä ja halusi tilata minulta jotain vastaavaa mutta heidän seinälleen sopivan kokoista.

Minusta oli oikein mukava tehdä vielä pystyversio tästä. Teos saa vielä kuivua työhuoneellani kesäkuun alkuun ennen toimitusta, mutta tilaajat ovat teoskuvan nähtyään ilmeisen tyytyväisiä tilaukseen.

Huomenna pääsen pyörähtämään Tankarissa, kun vien sinne jo yhden teoksen esimakua antamaan näyttelystä sekä noita vanhempia taidekortteja myyntiin. Siitä reissusta lisää seuraavassa postauksessa.

Keväistä ahkeruutta

Sairastaminen otti koville ja toipuminen kesti kauemmin kuin olin toivonut. Mutta kuinka ihanaa olikaan, kun lopulta koki jaksavansa perusarkea ja sen haasteita!

Tankarin majakkasaareen tuleva pieni kesänäyttely on jo hyvällä mallilla. Toukokuussa viedään sinne jo 'Hiljaisuuden hoiva' antamaan esimakua heinäkuussa alkavasta näyttelystä. Kehystytin jo sen valmiiksi. Tämä ei ole ollut mitenkään tyypillistä minulle, että kehystytän omia teoksiani näyttelyyn, mutta nyt se tuntui hyvältä ajatukselta. Etenkin kun kokkolalaisesta kehystysliike Vihinpuusta löytyi juuri mielikuvaani vastaavaa kehyslistaa.

Aloitin muutenkin yhteistyön Vihinpuun kanssa. Heidän taidemyynnistään löytyy nyt taidettani, tällä hetkellä siellä on pari teostani ('Kätkeytyvä' sekä 'Älä pelkää särkymistä'). Jospa sitäkin kautta taiteeni tulisi kokkolalaisille tutummaksi.

Antiikki ja Taide -lehdessä alkuvuodesta ollut teoskuvani poiki minulle yhden kookkaan mittatilaustyön, ja olen jo aloittanut sen parissa samalla kun olen hionut Tankarin näyttelyä valmiimmaksi. Samaan aikaan työstön alla jotain kookasta ja jotain pientä.

Käyttämäni öljyväritekniikka on hidas ja lopputulokseen pääseminen vaatii useamman maalikerroksen ja päivien kuivumiset välissä. Olen niin tottunut siihen, eikä se hitaus ole itseäni häirinnyt oikeastaan kuin nyt vasta tänä keväänä. Niinpä kaivoin kaapin perukoilta sinne unohtuneet guassivärit A4-kokoisen akvarellipaperin ja kokeilin, olisiko tässä minulle vaihtelua.

Niin kun minä öljyvärejä rakastankin, taisin ihastua myös tähän tekniikkaan. Niin nopeaa ja vaivatonta! Kerroksellisuus säilyy, mutta samalla saa tehdä peittävää. Luulenpa että jatkossa teen näitä lisää. Kannatti kokeilla.

Odottamaton työmatka

Joskus elämä osaa yllättää ja piristää positiivisesti. Viikonloppuna avautui Taidemaalariliiton Teosvälitys Kaapelitehtaalla ja jo sunnuntaina minulle soitettiin, että molemmat teokseni on myyty, mutta pääsisinkö paikkaamaan toisesta pienet kuljetusvauriot. Samalla saisin toimittaa paikan päälle uudet teokset myyntiin. Joten ei muuta kuin junalippuja ostamaan ja yllättävää työmatkaa suunnittelemaan.

Maanantai alkoi hurjan aikaisella herätyksellä. Piti ehtiä käydä työhuoneella pakkaamassa teokset lähtövalmiiksi ja napattua tarvittavat maalaustarvikkeet korjaustöihin. Teospaketit mahtuivat juuri sopivasti junan matkalaukkutilaan, onneksi.

Seuraava juttu oli saada paketit rautatieasemalta Kaapelitehtaalle, enkä olekaan aiemmin ottanut Helsingissä taksia. Kuljettaja oli maahanmuuttajataustainen mies, joka oli toiminut vasta 3 kk Helsingissä taksikuskina. Määränpää ja osoite tuottivat vaikeuksia, mutta perille pääsin kuitenkin. Hän kun luuli, että haluan jonnekin isoon kappeliin ja minun oli helpointa kirjoittaa osoite hänen gps:ään.

Teosvälitys oli kyllä taas ihanan pursuava kokemus! Halli täynnä upeaa maalaustaidetta. Uudet teokseni löysivät paikkansa yhdeltä sermiltä. Nämä siis:

Älä pelkää särkymistä
2018, öljy kankaalle, 80 cm x 80 cm

Kätkeytyvä
2018, öljy kankaalle, 55 cm x 45 cm

Arat haaveet
2018, öljy kankaalle, 80 cm x 100 cm

Kaapelitehtaalta lähdettyäni seuraava etappi työmatkalla odotti Espoossa. Sain nimittäin aamulla junassa istuessani yhteydenoton toisen teoksen ostajalta, joka on hankkinut taidettani aiemminkin. Hänen asiansa koski samaa, eli jos joskus pääsisin paikkaamaan kuljetusvauriot tästä uudesta hankinnasta. Eipä parempaa ajankohtaa olisi voinut ollakaan, saisin hoidettua senkin asian samalla reissulla! Poikkesin vain taidetarvikeliikkeessä hankkimassa sopivaa väriä kyseisen teoksen korjaamiseen ja lähdin Leppävaaraan, josta minut haettiin tähän hienoon espoolaiseen yksityiskotiin.

Ostaja kertoi, että olivat viikonloppuna käyneet Teosvälityksestä, eivätkä mitenkään erityisemmin lähteneet juuri minun teostani sieltä hankkimaan, mutta siellä kierrettyään totesivat että minun maalaukseni nyt vain oli paras ja heille juuri sopiva, siis pakko hankkia. Tuntui sanattoman vaikuttavalta ja kiitolliselta nähdä taidettani heidän kauniin kotinsa seinillä paraatipaikoilla ja tälle kolmannellekin kookkaalle teokselle on jo paikka tiedossa, kunhan paikkaukseltaan ehtii kuivua.

Olin hankkinut junalipun paluumatkalle vasta tiistaille illalle, jotta ehtisin nauttia vielä kaupungin taidetarjonnasta enemmän. Tällä kertaa Galleria Forsblomin näyttelyt antoivat minulle elämyksen. Ensin Marjatta Tapiolan rajut, jopa brutaalit taidehistoriasta kumpuavat raamatulliset maalaukset hyppivät silmille.

Kävin rauhoittamassa mieltä seesteisten väriharmonioiden parissa, kun toisessa näyttelytilassa oli ruotsalaisen Jesper Nyrénin värikompositioita. Huomasin olevani sävy sävyyn niiden kanssa.

Studiotilan taiteilijan Jenni Ropen leikkisät mobiilit myös ihastuttivat.

Omaa taidetarvikevarastoa tuli myös tällä työmatkareissulla täydennettynä. Monin tavoin hyödyllinen matka siis. Vaikkakin kai pitää paljastaa, että lähdin reissuun aivan puolikuntoisena, sunnuntaina oli kuumetta, ehkä reissun aikanakin. Otinkin niin rauhallisesti kuin pystyin, vaikkei ehkä siltä kuulostakaan.

Onnea on huolehtiva aviomies joka patisti minut lisäravinneostoksille ja hengitysteitä avaavia pastilleja tuli imeskeltyä monta vuorotellen. Onneksi inkiväärillä tehostetut vihersmoothiet ovat muodissa, sellainen maistui kun muuten ruokahalu pysyi poissa.

Löytääköhän joku noista uusista Teosvälitykseen viedyistä teoksista vielä tapahtuman aikana kodin? Uutta työmatkaa ei ainakaan ole luvassa, sillä näihin teoksiin ei tullut kuljetusvaurioita lainkaan. Jospa tästä pian tervehdyn ja perusarki rullaa taas.

Teosvälitys lähestyy

Suomen suurin kuvataidetapahtuma Taidemaalariliiton teosvälitys tulee taas. 600 taiteilijaa - 1700 taideteosta. Mukana myös pari kookasta maalausta minulta.

9.3.-17.3.2019

Kaapelitehdas, Merikaapelihalli
Tallberginkatu 1 C, 00180 Helsinki
Avoinna: ma–pe 12–18, la–su 11–17. Vapaa pääsy.
Yleisöesittelyt lauantaisin ja sunnuntaisin klo 12 ja 14. Tervetuloa!

Teoskuvia: www.painters.fi/teoskuvia 
Kuvia myynnissä olevista teoksista.

Hauras arvokas
2018, öljy kankaalle
110 cm x 140 cm

Surun hoiva
2018, öljy kankaalle
110 cm x 140 cm


Uusimmassa Antiikki ja Taide -lehdessä on juttua tästä joka vuotisesta suurtapahtumasta, ja myös kuva Hauras arvokas -teoksestani pääsi lehteen.

Kesällä Tankariin

Sain kutsun pitää näyttely tulevana kesänä Tankarissa. Ihanaa. Majakkasaari Kokkolan edustalla on hieno ja uniikki paikka taidenäyttelylle. Teokseni pääsevät esille Tankarin kahvilan seinille ja saaren pientä kokoa kunnioittaen myös maalaukseni pysyvät maltillisen kokoisina.

Esille tulee uusia tekeillä olevia teoksia. Yritän olla paljastamatta sosiaalisessa mediassa kuvia näistä kevään mittaan syntyvistä töistä ennen näyttelyä, jotta kokonaisuus pysyy tuoreena.

Hiljaisuuden hoiva, jonka kuvaa mainonnassa käytetään, saapuu saareen esille jo toukokuun lopulla esimakua antamaan tulevasta näyttelystä. Avajaisia juhlitaan Helene Schjerfbeckin ja Suomen kuvataiteen liputuspäivänä 10.7. Näyttelyn aikana Tankarissa järjestetään myös konsertteja.

Paljon on työtä tehtävänä vielä, mutta ilolla ilmoitan jo tästä. Jos joku miettii tulevan kesän reissuja, on tässä mukava merellinen kotimaan matkailuvinkki (www.tankar.fi).