perjantai 10. elokuuta 2018

Uusia projekteja alulle

Olen tässä laittanut alulle kaksi uutta työprojektia. Toinen on minulle tuttua ihmisen tutkimista, mutta tällä kertaa tummanpuhuvasta kulmasta tarkasteltuna. Haen uudenlaista kontrastia ja synkkyyttä teoksiin, ja kokonaisuudesta on tulossa hiljainen kasvutarina.

Blooming Shadows - Kukkivat varjot

Teossarja kuvaa melankolisella herkkyydellään ihmisyyden syviä tuntoja, kun suojamuurit varisevat pois ja ihminen joutuu kohtaamaan oman haavoittumisen pelkonsa, yksinäisyyden ja elämän pettymykset. Kuitenkin surun läpi toivo tunkeutuu esiin ja hiljaa uudet unelmat saavat tilaa ja auttavat selviytymään elämässä eteenpäin. Kukkiva varjo symboloi elämän varjokohtia, niitä rankkoja jaksoja, joita ilman emme voisi kasvaa ihmisinä.

Tässä jo pientä kuvamaistiaista siitä maailmasta, josta toivon mukaan enemmän tuonnempana:


Se toinen projekti on aivan toisenlainen. Inspiroiduin Kokkolan vanhankaupungin, Neristanin kaduista, taloista ja väreistä. Haastan itseäni treenaamaan perspektiiviä ja työstän pienten teosten sarjan kaupunkimaisemia kotikaupungistani.


Samaan aikaan laadin apurahahakemuksia ensimmäiseen projektiin ja olen toiveikas, että jostain saan myöntävän päätöksen. Pitäkää peukkuja!

torstai 12. heinäkuuta 2018

Paluu menneeseen ja muistoihin

Mennyt, 2009, öljy kankaalle, 110 cm x 140 cm, yksityiskokoelma

Olen päivittänyt kesän ratoksi portfoliotani, ja vanhempia teoksiani on tullut katsottua eri silmällä taas kun aikaa on kulunut välissä. Tämä Mennyt kuuluu 8 vuotta sitten Taidekeskus Salmelassa esillä olleeseen teoskokonaisuuteeni. Inspiraatio sarjaan lähti esittävän ja abstraktin yhdistämisestä, sekä runosta, jossa käsittelin ohimeneviä tunteita. Tässä teoksessa pääsin villiintymään todella, kun hain sellaista taakse jäänyttä olotilaa, josta on enää jäljellä rippeet, sellaiset, mihin ei enää otetta saa.



Hauraus, 2009, öljy kankaalle, 200 cm x 160 cm, yksityiskokoelma

Into, 2009, öljy kankaalle, 160 cm x 180 cm, yksityiskokoelma

 Kaiho, 2009, öljy kankaalle, 35 cm x 40 cm, yksityiskokoelma

 Kuohu, 2009, öljy kankaalle, 110 cm x 140 cm, yksityiskokoelma

Hurma, 2009, öljy kankaalle, 100 cm x 80 cm, yksityiskokoelma

Ajaton, 2009, öljy kankaalle, 130 cm x 130 cm, yksityiskokoelma

Nyt olen valmis katsomaan uusin silmin tämän sarjan teoksia, aikaa on kulunut riittävästi. Silloin kun näitä teoksia työstin, elin vain työlleni, eikä elämääni mahtunut muuta. Olihan se ihanaa tavallaan, mutta niin kuluttavaa. Olin täysin tyhjä sen jälkeen, ja kesti kauan päästä taas jaloilleni.

Lisäksi sattui ikäviä asioita, kuten jo sovittu näyttely Helsinkiin seuraavalle vuodelle ei päässyt toteutumaan, kun galleria yllättäin lopetti toimintansa. Ajattelin, että se valtava työpanos, jonka näille teoksille annoin, huomataan ja ovia avautuu, eikä kesän Nuoren taiteilijan tittelikään yhtään vähentänyt paineita onnistua.

Mutta mitään ei tapahtunut. Yritin kyllä. Samalla kuitenkin olin kadottanut inspiraation. Ihmiset kyselivät, mitä seuraavaksi teen, ja teki mieli itkeä. Enkö ole muuta kuin työni, ajattelin. Oli pitkän itsetutkiskelun paikka, sillä olin kadottanut itseni työn ja ihmisten odotusten alle.

Eihän elämä koskaan mene niin kuin suunnittelee, mutta yrittää täytyy, kohti unelmia. Tällä hetkellä haaveilen siitä, että osaisin lähestyä sähköpostilla kera portfolioni tilaustyöesittelyineen (maalaukset, seinämaalaukset, muotokuvat, yrityslahjat) oikeita paikkoja, että saisin työtä ja tilauksia, joista maksetaan. Otan mielelläni ehdotuksia vastaan, Kokkolan lähiseudulta tai miksei vaikka Asikkalastakin.

lauantai 2. kesäkuuta 2018

Sireenikimppu


Olen asunut kohta 7 vuotta Kokkolassa, enkä muista että koskaan ennen sireenit olisivat kukkineet näin aikaisin, touko-kesäkuun taitteessa. Ihanaa. Sopivasti juuri työhuoneeni pihamaalla on valkoisten kukkien sireenipensaita, niinpä sain niistä kauniin somisteen, kun stailasin lisäkuvia verkkokauppasivulle. Hiukan kukkivaa pihlajanoksaa joukkoon ja runsas asetelma maljakkoon suoraan luonnosta antoi kuviin kesäistä tunnelmaa lisää. Eikä hurmaava tuoksu ateljeessa yhtään haitannut kuvaussessiota.

 
Lisää näitä kuvia löydät sivulta https://taiko.fi/annuliviherjuuri

torstai 31. toukokuuta 2018

Päivitetty verkkokauppa


https://taiko.fi/annuliviherjuuri

Päivitin verkkokauppasivuni ja nyt se on kukkia ja romantiikkaa pullollaan. Taidetta voi ostaa myös osamaksulla.

lauantai 26. toukokuuta 2018

Pikainen purkureissu

Eilen poikkesin laittamassa näyttelyn pakettiin, pikamatka Helsinkiin ja takaisin. Tehokkaan ja hikisen pakkaustyön lisäksi ehdin vielä poiketa näyttelyn purkukahvilla ennen junan lähtöä. Rööperin Lehdessä paistattelin vielä avajaisten parrasvalossa.

Neljän viikon ajan Kukkivan maan laulu herätti ihastusta Punavuoressa. Viimeisenä päivänä galleriaan asteli jopa luokallinen koululaisia hakemaan inspiraatiota runotehtävään. Olisipa ollut mainiota saada lukea niitä lyyrisiä tuotoksia.


Mitä seuraavaksi? Aika näyttää. Nyt nautitaan kesästä ja ihan oikeasta kukkivasta maasta.


perjantai 18. toukokuuta 2018

Viimeinen viikko

Rakkauden keto
2017-2018, öljy kankaalle, 30 cm x 40 cm

Äiti, tee tästä maalauksesta vaaleanpunainen. Ja äiti teki.

Kukkivan maan laulu -näyttelyäni on mahdollisuus nähdä vielä viikon ajan Helsingissä Galleria 4-Kuudessa. Perjantaina 25.5. käyn laittamassa näyttelyn pakettiin, mutta sitä ennen ehtii vielä käydä saamassa romanttista väriterapiaa Uudenmaankadulta. Poikkea raikkaassa värikylvyssä ja virkisty.

keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Kukkivan maan laulu avattu


Näyttelyn ripustus sujui ongelmitta, ja teokset löysivät nopeasti tiensä paikalleen gallerian seinällä.

Seuraavana päivänä avajaisten aikaan aurinko paistoi ja ihmisiä tuli pitkästä vappuvapaasta huolimatta mukavasti paikalle. Lausuin näyttelyn avajaissanoiksi kaksiosaisen runon ja sopraano Minna-Leena Lahden laulu ylevöitti tapahtuman.

Voi sitä kehujen määrää ja iloisia ilmeitä! Eräs tuttava sanoikin, että näyttelyssäni ihan nuortuu. Kukkivan maan laulu toimii siis myös nuoruuslähteenä. Siinäpä hyvä syy poiketa näyttelyssä, vai mitä.



Avajaisruno 28.4.2018

Takana kuvataiteilijan uran kymmenen vuoden retki,
taakse kun katsoo, olihan se kuin pieni hetki,
kun viimeksi täällä nähtiin Viherjuurta,
oli aiheena pariskuntia, kiintymystä suurta.
Jälleen romantiikka tilan täyttää,
rakkaus kukkii, kaikki onnelliselta näyttää.
Mikä nautinto olikaan maalata sarjan jokainen taulu,
ilosta syntyi Kukkivan maan laulu.

Puhu rakkauden kielellä,
laula laulusi, maa,
kuki keveällä mielellä,
värisi hurmata saa,
kutsu lempeen, läheisyyteen,
onnen ketoon tähän,
sulje syliisi suloiseen,
ja helli vielä vähän.

- Annuli Viherjuuri



(3 x kuva Militza Joki)

tiistai 24. huhtikuuta 2018

Avajaisviikon jännitystä


Näyttely paketissa, kirjaimellisesti.


"Maa kukkii onnea" ja muut teokset lähtivät tänään matkaan kohti Helsinkiä, ja kohta päästään ripustuspuuhiin siellä päässä. Tulipa työhuoneelle tyhjää, mutta tietenkin hyvä niin. Kohta ne teokset pääsevätkin värittämään Galleria 4-kuuden seinät. Olo on kutkuttava, innostunut ja positiivisesti jännittynyt. Ihanaa, että on tämä aika nyt.

Avajaisten lisäksi olen gallerialla ainakin myös sunnuntaina 29. päivä. Olisi mukava nähdä!

torstai 5. huhtikuuta 2018

Näyttelykutsu ja tiedote



ANNULI VIHERJUURI Kukkivan maan laulu
28.4.-25.5.2018
Galleria 4-kuus, Helsinki


Annuli Viherjuuren yksityisnäyttely Galleria 4-kuudessa oli viimeksi 10 vuotta sitten, jolloin hän valmistui kuvataiteilijaksi. Nyt vuosikymmen taiteilijan uraa takana hän palaa tuoden galleriaan uuden lyyrisen teossarjansa. ”Kukkivan maan laulu” on Viherjuuren näyttävä paluu paljon toivottuun ja rakastettuun aiheeseen eli parisuhdeteemaan. 

”Työskennellessäni teossarjan parissa sain paeta arkitodellisuutta omaan romanttiseen kuplaan. Kukkakedot ympäristönä mahdollistivat irrottelun ja värillä leikkimisen. Kookkaat kukkaniityt kutsuvat katsojankin kokemaan tämän romanttisen euforian. 

Pikkulapsiajan väsymys ja univelka tekivät sen, että aloin janota romantiikkaa ja värikarkkia silmille. Syntyi mielikuvituksen kukkaniittyjä, joiden keskellä halailevat pariskunnat viestivät illuusiota onnesta. Syntyi kukkiva satumaa, onnellisten loppujen maa. Lopputuloksesta tuli lähes yhtä sokerisen makeaa kuin rakkaus itse. 

Teokset koostuvat vastakohdista: maskuliininen-feminiininen, tumma-vaalea, pelkistetty- pikkutarkka, lämmin-kylmä, vastavärejä unohtamatta. Kontrasti yksityiskohtaisesti työstettyjen pariskuntien ja sattumanvaraisesti sommiteltujen, kaksiulotteisten kukkien välillä muodostaa yllättävän rauhallisen ja herkullisen harmonian.” 

Annuli Viherjuuri (s. 1984) on osallistunut yhteisnäyttelyihin kotimaassa ja ulkomailla sekä pitänyt yksityisnäyttelyitä vuodesta 2006. Hän valmistui kuvataiteilijaksi Satakunnan Ammattikorkeakoulusta Kankaanpään Taidekoulusta vuonna 2008. Hän oli Taidekeskus Salmelan kesän 2010 Nuori taiteilija. Viherjuuren teoksia julkisissa kokoelmissa on mm. Oulun Taidemuseossa. Asikkalalaislähtöinen Viherjuuri asuu ja työskentelee Kokkolassa. 

Avajaiset la 28.4.2018 klo 17-19

Sopraano Minna-Leena Lahti esiintyy. Tarjoilua.

Galleria 4-Kuus, Uudenmaankatu 4-6, Helsinki 

Sydämellisesti Tervetuloa!

torstai 22. maaliskuuta 2018

Polvihousupoikia viime kesältä


Eilen sain hyviä uutisia. Matkahuollosta tuli viesti, että Teosvälityksestä myymättömät teokset ovat palanneet takaisin Kokkolaan. Suurtapahtuman henkilökunnalla ei ole aikaa ilmoittaa taiteilijalle jokaisesta myynnistä, vaan ainoastaan silloin taiteilijaan ollaan yhteydessä, jos kaikki hänen teoksensa on myyty. Silloin taiteilija voi toimittaa uusia teoksia esille.

Se onkin aina jännittävää mennä hakemaan takaisin tullut paketti, kun ei yhtään tiedä, onko kaikki tulossa takaisin. Iloinen yllätys tällä kertaa oli se, että "Kuin tuuli" oli myyty!

Viime kesänä samaan aikaan kun maalasin edellä mainitun teoksen, tein myös nämä pojat:

Vesimalja
2017, öljy kankaalle, 100 cm x 80 cm

Tuulettajat
2017, öljy kankaalle, 100 cm x 80 cm

Nämä pääsevät esille yksityisnäyttelyyni gallerian erilliseen takatilaan. Pariskunnat saavat lähes koko näyttelytilan itselleen, kun taas studiotilassa odottaa toisenlainen tunnelma. Positiivinen symboliikka tulee taas edustetuksi, kuinka voisinkaan jättää sen pois?